Jaa

Taloustaitohankkeen opettajan oppitunti

Leena Vainiomäki kirjoittaa päivästään taloustaitohankkeen opettajana ja ajatuksistaan maahanmuuttajataustaisten nuorten elämästä suomalaisessa yhteiskunnassa.

Leena Vainiomäki, Danske Bank Suomen yritysasiakasliiketoiminnasta vastaava johtaja

Kun pankkiiri lähtee vapaaehtoiseksi kehittämään nuorten taloustaitoja, voi käydä niin että myös pankkiiri oppii jotain.

Katselemme Nordean Riikan kanssa luokkaan käveleviä ihmisiä. Etnisiä taustoja on selvästi monia, asut vaihtelevat tiukoista salitrikoista nahkatakkeihin ja päähuiveihin. Kaikki ovat aikuisia. Juuri äsken kuulimme, että kannattaa puhua yksinkertaista kieltä ja aika hitaasti – jotkut ovat olleet maassa vasta noin vuoden ja kielitaito on vielä aika hatara.

Ja me kun luulimme tulevamme puhumaan nuorille talouden hallinnasta.

Meillä on mukavaa oheismateriaalia: kivoja kuvia erilaisista tavoista käyttää rahaa, hauska visailu kuluttamisen tiimoilta ja kaikenlaista muuta, joka alkaa juuri nyt tuntua mahdollisimman epäsopivalta tällä yleisölle. Samoin tilaisuuden avaukseksi ajatellut kysymykset siitä, kuka asuu vielä kotona ja kuka ei. Kiroilen mielessäni huonoa valmistautumistani.

Liian myöhäistä muuttaa suunnitelmaa. Aloitetaan. Herättelyksi pyydämme jokaista kirjoittamaan lapulle, missä on hyvä kun rahasta puhutaan.  Huomaan puhuvani hi-taas-ti ja KOVALLA äänellä. Moni kysyy selitykseni jälkeen luokassa olevalta oikealta opettajalta, mitä pitää tehdä. Nolottaa. Sekä se, etten sitten osannutkaan selittää ja se, että yleisö on selvästi kohteliasta ja pyrkii kysymään vaivihkaa niin etten joutuisi noloon asemaan. Tunnen itseni ylimieliseksi idiootiksi.

Puramme vastaukset. Ihmiset ovat kohteliaasti yrittäneet vastata: osaan laskea rahaa, osaan miettiä mihin käytän, osaan säästää. Vastaukset ovat kieleltään kömpelöitä, mutta niistä – ja erityisesti keskustelusta joka alkaa heti – käy ilmi, että rahaa on vähän. Kysymys tuntuu keinotekoiselta.

Eteenpäin. Riikka kertoo, mitä on tarkoitus tehdä edessä olevan parin tunnin aikana. Minä säestän kannustamalla yleisöä esittämään kysymyksiä, jotka kokoaisimme yhteen ja joihin hakisimme yhdessä vastauksia. Näin puhuisimme asioista, jotka ovat kiinnostavia ja tärkeitä juuri heille. Oikeastihan meillä on ohjelma valmisteltuna emmekä ollenkaan ymmärrä, minkä ansan rakennamme itsellemme pyytäessämme yleisöä osallistumaan.

Sillä tämä porukka ei ujostele. Vaikka kielitaito on huono, kysymyksiä alkaa sataa. Ja ne ovat ihan vääriä kysymyksiä eivätkä oikeuta meitä ollenkaan puhumaan siitä, mistä piti: oman talouden hallinnasta ja suunnittelusta. Eivät tietenkään. Nämä ovat aikuisia ihmisiä, joiden ongelma ei ole vanhempien luota pois muuttaminen vaan vieraassa maassa toimeen tuleminen ilman sopivaa koulutusta, kielitaitoa ja työtä.

Miksi pankkien kulut ovat niin suuret? Miksi pankista ei saa lainaa? Miksi pankki ei avaa yritykselleni tiliä? Miksi en saa pankkikorttia? Mikä on suurin pankki? Miksi rahan lähettäminen kotimaahani maksaa niin paljon? Miksi pankki kysyy niin vaikeita kysymyksiä? Miksi tuhannen euron laina onkin 1500 kun sen maksaa pois?Vähitellen pääsemme Riikankin kanssa vauhtiin. Puhelimet ovat kovassa käytössä kun niihin näppäillään vieras sana ja käännösohjelma auttaa ymmärtämään mitä tarkoitimme. Vaikka puhun edelleen liian kovaa enkä tarpeeksi hitaasti, oppilaat nyökkäilevät, kysyvät lisäkysymyksiä ja tuntuu siltä, että puhumme aidosti tärkeistä asioista. Jos ei ole tuloja, ei voi saada lainaa. Jos ei maksa laskuja, tulee ”musta nimi” eikä voi saada vuokra-asuntoakaan. Jos säästää kaksi euroa päivässä, saa yli 700 vuodessa ja sen tuntuu jo paljolta. Silloin voi mennä Giganttiin ja ostaa jotain ilman, että täytyy kysellä osamaksua jota ei ehkä taaskaan saa.

Kaksituntinen on nopeasti ohi. Moni yleisöstä tulee kiittämään ja kysymään lisää – vieraassa maassa olevien parissa kiertää monia perättömiä ja vain kevyesti todellisuuteen perustuvia ”tietoja” suomalaisten viranomaisten toimista. Jotain osaamme oikaista, mutta kun ei itsellä ole kokemusta asumistuesta, toimeentulotuesta tai bussikortin kalleudesta, jää osa vastauksista aika köykäisiksi.

Sähläämisestä ja väärästä valmistautumisesta huolimatta tilaisuudesta jäi hyvä mieli. Keskustelunaiheet olivat lopulta merkityksellisiä kuulijoille. Tuntui siltä, että tästä oli oikeasti apua – jos ei muuta niin olimme niitä harvoja ”tavallisia suomalaisia”, joita nämä ihmiset tapaavat. Itselle valkeni, millaisessa etuoikeutettujen kuplassa elelen: hyväpalkkaisena yhteiskunnassa, jonka toiminnot ovat minulle ymmärrettäviä. Huomaan kunnioittavani näitä ihmisiä, jotka taistelevat vaikean kielen kanssa, uskovat pääsevänsä töihin ja – ehkä – kykenevät säästämän kaksi euroa päivässä jotta olisi mukavampi asioida kodinkoneliikkeessä. 

Taloustaitohanke

Danske Bankin työntekijät ovat vapaaehtoisina mukana Taloustaitohankkeessa, joka kehittää ja vahvistaa nuorten rahankäytön taitoja. Pankkien koulutetut vapaaehtoiset ohjaavat nuorille taloustaitotuokioita. Kohderyhmänä ovat 16–29 -vuotiaat nuoret. Hanke pyrkii tavoittamaan erityisesti taloudenhallinnan vaikeuksien riskiryhmiä.

www.vamosnuoret.fi/hankkeet/nuorten-taloustaitohanke

Kiinnostuitko?
Tervetuloa Danske Bankiin.