Omien lasten taloudellinen pärjääminen huolettaa suurta osaa vanhemmista. Pohjoismaiden välillä on kiinnostavia eroja siinä, mikä vanhempia omien lasten taloudessa huolettaa. Siinä missä suomalainen äiti tai isä murehtii lapsensa kykyä selviytyä arkisista raha-asioista ruotsalaiset ja norjalaiset kanssakulkijat huolehtivat pääseekö oma lapsi kiinni asuntomarkkinoihin. Valtaosa vanhemmista auttaakin lapsiaan taloudellisesti tavalla tai toisella.

Vanhempien huolet lasten talousasioista ovat moninaisia 

Vanhempien huolenaiheissa on hyvin mielenkiintoisia eroja Pohjoismaiden välillä. Esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa selvästi eniten huolta lasten talouden osalta aiheuttaa se, että lap¬set eivät pääsisi kiinni asuntomarkki¬noihin. Ruotsissa tästä on huolissaan 26 % ihmisistä, Norjassa jopa 28 %. Suomessa vain harva vanhempi kertoo olevansa tästä huolissaan. Sen sijaan muihin maihin verrattuna Suomessa ollaan enemmän huolissaan siitä, että lapset eivät kykene huolehtimaan las-kujensa maksusta. Tanska puolestaan korostuu maana, jossa liki puolet van¬hemmista ilmoittaa, ettei heitä huoleta lastensa talousasioissa mikään. 

Ollaanko Suomessa muita Pohjoismaita enemmän nuorten talousosaamisessa perusasioiden äärellä, kun asuntosijoittamisen sijaan huolta aiheuttaa selviytyminen arkipäiväisestä laskujen maksusta? Kenties ylivelkaantuneiden ja maksuhäiriömerkinnän saaneiden nuorten määrän kasvu Suomessa on saanut vanhemmat huolestumaan entistä enemmän omien lastensa talousasioista. Viimeisimmän tiedon mukaan maksuhäiriöisten ihmisten määrä Suomessa on kasvanut viime vuodesta 2 %, nyt maksuhäiriöisiä on jo 380 000. 

Omat vanhemmat lasten taloudellisena turvana 

Kyselyn tulosten mukaan valtaosa suomalaisista, jopa 90 %, auttaa lapsiaan taloudellisesti jollain tavalla. Osuus on jokseenkin sama kuin Norjassa (89 %) ja jonkin verran suurempi kuin Ruotsissa (84 %) ja Tanskassa (80 %). Rahamäärä, jolla lapsia tuetaan per kuukausi, vaihtelee paljon riippuen lasten iästä. Eniten rahallista tukea saavat luonnollisesti kotona asuvat 12–17-vuotiaat lapset, heitä vanhemmat tukevat keskimäärin 75 eurolla per kuukausi. 

Tapa, jolla lapsia autetaan, riippuu myös paljon lasten iästä. Alaikäisille lapsille annetaan taskurahaa ja heille säästetään rahaa säästötilille. Lapsille annetaan rahaa myös lääkkeisiin, kirjoihin ym. välttämättömiin kuluihin. 30 ikävuotta lapsella näyttää olevan selkeä käännekohta, jonka ylitettyä harvemmat vanhemmat enää tarjoavat lapsilleen säännöllistä rahallista tukea. Noin kolmasosa vanhemmista kuitenkin antaa myös yli 30-vuotiaille lapsilleen silloin tällöin rahaa arjen tukemiseksi tai hätätapauksissa. Yli 30-vuotiaiden lasten kohdalla korostuu lasten kutsuminen yhteisille aterioille tai lomamatkoille, sen sijaan että enää annettaisiin rahallista tukea. 

Danske Bank on toteuttanut kyselytutkimuksen myös nuorten talousosaamisesta vanhempien parissa. Tämän kyselyn tulokset osoittavat, että vanhempien luottamus lastensa taloustaitoihin on melko hyvällä tasolla lasten saavuttaessa 30 vuoden iän. Vanhemmat auttavat taloudellisesti monia nuoria aikuisia, mutta vähävaraisten vanhempien lapset ovat tiukoilla. Kotitalouden vuositulojen ollessa 40 499 euroa tai vähemmän neljäsosa vastaajista kertoo, etteivät he auta lapsiaan taloudellisesti koskaan tai tuskin koskaan.

Lapsille säästäminen on aihe, joka aiheuttaa toisinaan sosiaalisessa mediassa tunteikastakin keskustelua. Onko huonoa vanhemmuutta, jos ei säästä lapselleen? Onko lapsen koettava itse niukkuutta voidakseen oppia rahan käyttöä? Onko lasten kartutettava varallisuutensa omine nokkineen? 

Kyselytutkimuksen mukaan suomalaisista alaikäisten lasten vanhemmista valtaosa säästää lapsilleen. Suosituin muoto lapselle säästämisessä on säästötili, toiseksi suosituin on naisilla säästöpossu, miehillä rahastot. Sukupuolten välinen vertailu osoittaa, että miehet korostuvat aktiivisempina sijoitusinstrumenttien käyttäjinä itselleen säästämisen ohella myös lapsilleen säästämisessä. Naisten taipumus riskien kaihtamiseen ja turvallisuushakuisuuteen heijastuu myös tavoissa säästää omille lapsilleen.