Keskuspankit nostavat nyt korkoja ja vauhdittavat omilla toimillaan talouden vajoamista taantumaan. Samaan aikaan hallitukset ympäri Euroopan ilmoittavat tukipaketeista, joiden pelätään vesittävän keskuspankkien pyrkimyksiä hillitä inflaatiota. Talouspolitiikan koordinaatiossa on kiistatta toivomisen varaa.
Mitä talouspolitiikan puutteellisella koordinaatiolla tarkoitetaan?
Euroalueen kontekstissa talouspolitiikan koordinaatiolla voidaan tarkoittaa sekä 1) euroalueen yhteisen rahapolitiikan yhteensovittamista kansallisvaltioiden harjoittaman finanssipolitiikan kanssa että 2) kansallisvaltioiden erilaisten finanssipoliittisten toimien yhteensovittamista siten, että talouspolitiikka kokonaisuudessaan on tehokasta ja vaikuttavaa.
Talouden korkeasuhdanteessa nykyään usein ajatellaan, että julkisen talouden tehtävänä on kerryttää puskureita, kun taas matalasuhdanteessa julkisen sektorin tehtävä on elvyttää. Jos harjoitettu finanssi- ja rahapolitiikka ovat keskenään ristiriidassa, talouspolitiikan vaikuttavuus kärsii ja epäonnistumisen riski kasvaa.
Miksi talouspolitiikan koordinaatio euroalueella on niin vaikeaa?
Raha- ja finanssipolitiikan yhteensovittamista vaikeuttaa jo itsessään vaatimus rahapolitiikan riippumattomuudesta. Siinä missä finanssipolitiikasta päättävät poliitikot valitaan vaaleilla, keskuspankkien rahapolitiikan tulee olla poliittisesti riippumatonta. EKP:n mandaatti perustuu sopimukseen Euroopan unionin toiminnasta. EKP:n päätavoitteeksi on siinä määritelty hintavakauden ylläpitäminen.
Talouspolitiikan koordinaatio on euroalueella erityisen haastavaa myös siksi, että finanssipoliittinen päätöksenteko on edelleen kansallisvaltioiden vastuulla. EKP päättää euroalueen yhteisestä rahapolitiikasta, mutta kukin maa päättää finanssipolitiikasta itsenäisesti. Euroopassa on kuitenkin vuosien mittaan otettu askeleita fiskaaliunioniin, eli osittaisen yhteisen finanssipolitiikan, suuntaan. Esimerkiksi koronakriisin yhteydessä EU:n yhteisvastuut kasvoivat.
Millaisia talouspolitiikan koordinaatiohaasteita on koettu aiemmin?
Vakavana talouspolitiikan koordinaatio-ongelmana voidaan pitää esimerkiksi useiden euromaiden poikkeamista EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen keskeisistä parametreista, minkä seurauksena euroalue lopulta ajautui valtioiden velkakriisiin 2010-luvun alussa.
Ylipäätään vallitsevia suuria eroja euromaiden velkatasoissa ja julkisen talouden kestävyydessä voidaan pitää paitsi koordinaatio-ongelmana myös esteenä euroalueen fiskaalisen yhteistyön syventämiselle ja kriisinkantokyvyn vahvistamiselle.
EKP:n rahapolitiikan ja kansallisvaltioiden harjoittaman finanssipolitiikan yhteensovittaminen koetaan nyt vaikeaksi, eikä kyseessä ole ensimmäinen kerta. Aiemmissa talouskriiseissä esimerkiksi Saksan valtionvelkajarrun on kritisoitu heikentävän euroalueen talouspoliittisen elvytyksen tehoa.
Mikä on tämänkertainen talouspolitiikan koordinaatio-ongelma?
Tyypillisimmin talouden taantuma on seurausta negatiivisesta kysyntäsokista. Taloutta on voinut kohdata esimerkiksi luottamussokki, jonka seurauksena kulutus on romahtanut.
Kysyntävetoisessa taantumassa talouspolitiikan yhteensovittaminen ei tuottaisi samanlaista tuskaa, koska sekä raha- että finanssipolitiikalla on yhteinen intressi: kysynnän elvyttäminen ei tällaisessa tilanteessa kiihdytä hintojen nousua. Ilman elvytystoimia seurauksena voisi tällöin olla jopa hintojen lasku eli deflaatio.
Nykytilanteesta haastavan tekee erityisesti se, että edessä oleva talouden taantuma on tällä kertaa tarjontavetoinen ilmiö. Siinä kysynnän elvyttäminen ei ratkaise tarjontapuolen pullonkauloja vaan johtaa hintojen nousuun. 
Blogin ovat kirjoittaneet Danske Bankin analyytikko Antti Ilvonen ja pääanalyytikko Minna Kuusisto.
