Rahoitusvälineiden markkinat -direktiivi (MiFID) tuli sovellettavaksi koko EU:n alueella marraskuun 2007 alusta lähtien. Direktiivin tavoitteena on parantaa sijoittajien suojaa ja edistää markkinoiden toimivuutta. Käytännössä tämä merkitsee muun muassa sitä, että sijoituspalveluja tarjoavat yritykset ja pankit pyytävät asiakkailtaan yksityiskohtaisempia tietoja näiden taloudellisesta asemasta, sijoitustavoitteista ja sijoituskokemuksesta.
MiFID-direktiivin päivitys (MiFID II) tuli voimaan 3.1.2018. Päivityksen tavoitteena on muun muassa lisätä markkinoiden läpinäkyvyyttä ja sijoituspalveluiden vertailtavuutta.
MiFIDin tarkoituksena on yhtenäistää eurooppalaiset arvopaperimarkkinat helpottamalla sijoituspalveluiden tarjoamista EU:n alueella ja poistamalla kaupankäynnin esteitä.
Mitä MiFID koskee?
MiFIDin säännöksillä on merkitystä, jos asiakas käyttää sijoituspalvelua kuten arvopaperivälitystä, omaisuudenhoitoa tai sijoitusneuvontaa. Säännökset koskevat kaikkia sijoituspalveluita ja rahoitusvälineitä kuten esimerkiksi osakkeita, joukkovelkakirjoja sekä sijoitusrahastoja. Muita kuin rahoitusvälineisiin tehtäviä sijoituksia, esimerkiksi säästö- tai henkivakuutuksia, pankkitalletuksia tai sijoitusasuntoa, MiFID ei koske.
Henkilökohtaista sijoitusneuvontaa saa antaa siihen toimiluvan saanut pankki, sijoituspalveluyritys, omaisuudenhoitoon toimiluvan saanut rahastoyhtiö tai näiden vastuulla toimiva asiamies. Finanssivalvonta myöntää toimiluvan edellä mainituille suomalaisille yrityksille ja myös valvoo niiden toimintaa.
Suurin osa sijoittaja-asiakkaista on ei-ammattimaisia sijoittajia
Sijoituspalveluita käyttävät asiakkaat kuuluvat MiFIDin mukaan johonkin sijoittaja-asiakkaiden asiakasluokkaan. Siksi asiakkaat luokitellaan ei-ammattimaisiksi asiakkaiksi tai ammattimaisiksi asiakkaiksi. Osa ammattimaisista asiakkaista voi olla ns. hyväksyttäviä vastapuolia, esimerkiksi vakuutusyhtiöt ja rahastoyhtiöt. Luokittelu tapahtuu sijoituspalvelulain yksityiskohtaisten säännösten perusteella.
Asiakkaan luokituksella on vaikutusta mm. sijoittajansuojan laajuuteen. Ei-ammattimaiset asiakkaat ovat laajimman sijoittajansuojan piirissä. Ammattimaista asiakasta puolestaan eivät koske kaikki sijoittajansuojaan liittyvät menettelytapasäännökset. MiFIDin lähtökohtana on, että valtaosa sijoittajista on ei-ammattimaisia.
Sijoittajan suojaan liittyviä menettelytapoja
Asiakas saa tietoa palveluntarjoajastaan ja palveluista, joista on kiinnostunut. Tällaisia tietoja ovat esimerkiksi eri rahoitusvälineisiin liittyvät riskit, toimeksiannoista perittävät kulut, toimeksiantojen toteuttamisperiaatteet sekä mahdolliset eturistiriitatilanteet asiakkaan ja palveluntarjoajan välillä.
Palveluntarjoajan aloitteesta tapahtuvaa toimeksiantojen välittämistä varten palveluntarjoaja pyytää ei-ammattimaiseksi määritellyltä asiakkaalta tiedot hänen rahoitusvälinettä tai palvelua koskevasta sijoituskokemuksesta ja -tietämyksestä arvioidakseen, onko asiakkaalla riittävästi tietoa sijoituksen riskeistä. Asiakkaalta saamiensa tietojen perusteella palveluntarjoaja arvioi, onko rahoitusväline tai palvelu asiakkaan kannalta asianmukainen.
Voidakseen suositella asiakkaalle soveltuvia rahoitusvälineitä tai palveluita, palveluntarjoaja pyytää tietoja muun muassa asiakkaan sijoituskokemuksesta ja -tietämyksestä sekä asiakkaan taloudellisesta asemasta ja sijoitustavoitteista. Tietojen antaminen on tärkeää asiakkaan edun kannalta, jotta sijoituspalveluyritys pystyy arvioimaan, mitkä palvelut ja tuotteet asiakkaalle soveltuvat. Jos asiakas ei anna riittäviä tietoja, ei hänelle voida suositella palvelua.
Kriteerit, joihin arviointi perustuu, ovat samat kaikissa EU-maissa.
Asiakkaalla itsellään on asianmukaisuuden ja soveltuvuuden arvioinnista huolimatta lopullinen riski sijoitustoiminnan tuloksista.
Pankki toimittaa materiaalin, tiedot ja ilmoitukset asiakkaalle ensisijaisesti sähköisessä muodossa.
Ei-ammattimaiselle asiakkaalle tiedot voidaan toimittaa asiakkaan pyynnöstä paperilla.