Suomalaiset kotitaloudet jäävät länsimaiden varallisuusvertailuissa usein peräpäähän, vaikka elintasovertailuissa pärjätään kohtalaisen hyvin. Varallisuudesta suurin osa on oman kodin seinissä ja finanssivarallisuus keskittyy matalatuottoisiin talletuksiin. Eläketurvan osalta nojataan julkiseen eläkejärjestelmään, jonka varoja ei tilastoissa lasketa kotitalouksien varallisuuteen. Muissa Pohjoismaissa kotitalouksilla on enemmän vaurautta. Ruotsissa sosiaalidemokraatit ajattelivat 1970-luvulla, että pääoma kuuluu sekä työläisille että kapitalisteille. Tämä ajattelu edesauttoi verohelpotuksin tuettujen osakesäästörahastojen syntyä. Tanskassa ay-liike teki aloitteen sijoitussäästötilin luomisesta. Suomessakin saatiin vuoden alussa käyttöön osakesäästötili, mutta kansankapitalismissa ollaan silti vielä muita jäljessä. Suomalaisten asenteet sijoittamista kohtaan saattavat kaivata ravistelua, vaikka yksityissijoittaminen vähitellen laajenee.

Suomalaiset ovat lottokansaa ja satsaavat enemmän rahapeleihin kuin sijoittamiseen. Hämmästyttävän moni jättää väliin sijoitusmarkkinoiden mahdollisuudet ja hakee epätodennäköistä pikavoittoa, tai sitten makuuttaa varojaan nollakorkoisella tilillä. Taustalla vaikuttaa myös erikoispiirre suomalaisten asenteissa sijoittamista kohtaan. Danske Bankin 2018 tilaaman kyselyn mukaan lottovoittoa piti hyväksyttävänä vaurastumistapana 31 prosenttia suomalaisista, kun esimerkiksi säännöllinen sijoittaminen alle 500 eurolla kuukaudessa saa vain 11 prosentin hyväksynnän. Lottovoitto oli 40–49-vuotiaiden mielestä hyväksyttävin keino vaurastumiseen.

Hallitusvalta on viimeisen vuosikymmenen aikana pyrkinyt yhtenäistämään eri sijoitusinstrumenttien verokohtelua ja lisäämään välineitä pitkäaikaissäästämiseen. Kovin vahvasti puolueet eivät kuitenkaan ole ottaneet kansan vaurauden kasvattamista ohjelmiinsa. Eläkesäästämisen osalta poliittiset päättäjät saattavat haluta varjella luottamusta lakisääteisen eläkejärjestelmän riittävyyteen ja hakea laajaa hyväksyntää sen yhä kalliimmaksi käyvän rahoituksen turvaamiseen. Lakisääteinen järjestelmä pystyy nyt ja lähitulevaisuudessa kyllä turvaamaan perustoimeentulon, mutta aktiivisen eläkeläisen harrastustoiminta tai iän mukana tulevat vaivat saattavat aiheuttaa peruseläkettä suurempia menoja. Korkeakoulutetuistakin lähes joka neljäs ajattelee, että ei kartuta riittäviä säästöjä eläkettään varten. Eläkeaika on lisäksi vain yksi syy kartuttaa varallisuutta. Taloudellista mielenrauhaa luodanneen kyselyn mukaan suomalaisista 29 prosenttia on vähintään viikoittain huolissaan siitä, saavatko he rahansa riittämään kaikkeen tarvittavaan.

Kotitalouksien arjen finanssipuskurit kaipaisivat vahvistusta, jos liki kolmasosa murehtii viikoittain rahan riittävyydestä ja maksuhäiriömerkinnät paisuvat. Onneksi kouluissa ollaan heräämässä taloustaitojen opetukseen, mikä parantaa nuorten aikuisten arjen hallintaa ja estää ajautumisen talousvaikeuksiin jääkaapin hajotessa tai lomamatkan tulleessa ajankohtaiseksi. Hallitus voisi rohkaista sanoin ja teoin kansan säästeliäisyyden lisäämiseen pitkäaikaisena hankkeena. Sekä eläkeajan harrastekassa että arjen puskurit kaipaisivat vahvistusta. Lottokansa voisi oikeasti vaurastua pelkällä asenneilmapiirin muutoksella. Laajeneva ja syvenevä kansankapitalismi lisäisi arjen puskureita ja parantaisi suomalaisten taloudellista mielenrauhaa.

Talouden suhdannevaihtelut ja työmarkkinoiden nopea muutos voivat aiheuttaa tilanteen, jossa palkkatyösuhteita tulee ja menee ja työuran aikaiset ansiot voivat tulla pieninä puroina monista lähteistä. Säästöt ja pääomatulot, pienetkin, voisivat tasoittaa tulovirtaa ja helpottaa oman talouden suunnittelua. Luottamus oman talouden hallintaan toisi mielenrauhaa ja pääomien kertyminen arkipäivän puskureita suuremmiksi mahdollistaisi riskinottoa sijoittamisessa, mikä puolestaan mahdollistaisi elintason nousun suuremmalle joukolle kotitalouksia. Suomalaiset saavat kotitaustastaan riippuen varsin erilaiset eväät oman talouden hallintaan, joten talousosaamisen popularisointi edistäisi tasa-arvoisuutta. Omien sijoitusten seuranta voisi saada ihmiset kiinnostumaan uudella tavalla taloudesta ja yhteiskunnasta. Arkipäivän yllättäviä menoja turvaavat säästöt ja oman talouden parempi tuntemus auttaisivat myös välttämään velkaongelmiin ajautumista. Vauraammat ja vakaammat kotitaloudet auttaisivat todennäköisesti myös lisäämään vakautta julkiseen talouteen.

Koronakriisi sai monet kotitaloudet vähentämään menojaan. Ruokalasku tosin kasvoi kun etätyöläiset söivät kotona ja moni taisi myös piipahtaa rautakaupassa hakemassa tarvikkeita kodin pieniin parannuksiin, mutta matkailuun, ravintolasyömiseen ja kodin ulkopuolisiin huvituksiin ei rahaa juuri kulunut. Samaan aikaan keväällä pankkitilille tuli palkka, eläke, osinko, työttömyyskorvaus tai muu sosiaalietuus. Monille koronakriisi on toki tuonut ongelmia talouteen, mutta keskimäärin poikkeuksellinen kriisi näyttäisi saaneen aikaan kotitalouksien säästämisasteen ja talletuskannan nousun. Maailman taloustilanne ja yritysten näkymät pysyvät edelleen epävarmoina, mutta sen ei pitäisi olla este miettiä oman varallisuuden järkevää sijoittamista. Kansalla on nyt tileillä rahaa ja sen tuottavaa sijoittamista voisi miettiä itse tai yhdessä asiantuntijan kanssa. Kansankapitalismi ottaisi samalla askeleen eteenpäin.

Kirjoittaja on Danske Bankin Suomen pääekonomisti Pasi Kuoppamäki.