Kun Erja muutti parikymppisenä uuteen vuokra-asuntoon, edelliset asukkaat olivat jättäneet sinne muutaman sisustuslehden. Nuori nainen otti yhden niistä käsiinsä ja selasi sitä hajamielisesti, kunnes katse nauliutui aukeamalle, jolla komeili Artekin tarjoiluvaunu. Muuttolaatikoiden keskellä sydän sykähti – miten kaunis se olikaan!

“Mutta hintalappu hirvitti. Tiesin, ettei minulla ollut siihen varaa”, Erja muistelee nyt, kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin.

Siinä hetkessä syntyi päätös: hän alkaisi säästää, ja jonain päivänä vaunu olisi hänen. Rahaston virkaa toimittamaan Erja asetti vanhan, ison hillopurkin.

“Opintojen ohessa hoidin lapsia ja olin kaupassa töissä. Sinnikkäästi pistin joka kuukausi pieniä summia syrjään. Ei se nopeasti käynyt, mutta pikkuhiljaa purkki alkoi kuin alkoikin täyttyä”, Erja kertoo.

Hän muistaa, kuinka uskomaton tunne oli lopulta lähteä kädet jännityksestä täristen huonekalukauppaan ostoksille ja toteuttaa pitkäaikainen haave.

Myöhemmin haaveita on tullut lisää, ja niitäkin Erja on toteuttanut pitkälti samalla taktiikalla: kärsivällisesti säästäen.

“Minulla ei ole missään vaiheessa elämääni ollut suuret tulot. Mutta olen kuitenkin voinut tehdä mukavia asioita, kivoja reissuja ja hankkia ihanan kodin yhdessä puolisoni kanssa.”

Retron liesikuvun vaihto

Danske Bankin asiakkaaksi Erja kertoo päätyneensä vuonna 2018 kilpailuttaessaan asuntolainaa avioeronsa jälkeen.

“Asuntolainaprosessissa kaikki sujui valtavan hienosti. Asiat hoituivat näppärästi netissä ja sain paitsi selkeitä vastauksia kysymyksiini myös neuvoja asunnon hankintaa varten”, Erja kertoo.

Asunnon löydyttyä löytyi yllättäen jotain muutakin.

Pintaremonttia vaatineen kodin alkuperäisessä kunnossa oleva keittiö piti uudistaa, ja Erja laittoi vanhan lieden yllä olleen, keltaisen retroliesikuvun myyntiin. Pian kupua tuli ostamaan mukavanoloinen mies, joka katseli ympärilleen tyhjässä asunnossa ja kysyi, mitä siellä oltiin tekemässä.

“Kerroin, että kaikki pinnat ovat menossa uusiksi ja että poikani on tulossa minua auttamaan. Hän kysyi, onko ketään muuta tulossa avuksi. Vastasin jyrkästi, että ei todellakaan ole”, kertoo Erja ja hänen äänensä lämpenee.

“Myöhemmin hän laittoi viestin, jossa kirjoitti, että olet ilmeisesti nainen, joka ei ota apua helposti vastaan, mutta jos sattuisin sitä kuitenkin tarvitsemaan, hän voisi auttaa.”

Apu osoittautui niin mainioksi, että Erjasta ja liesikupumiehestä tuli pari.

Sittemmin he myivät yhdessä kunnostamansa kerrostalo-osakkeen ja muuttivat keltaiseen rintamamiestaloon, jonka pihalla kasvaa vanhoja omenapuita. Talo on heille unelmien paikka, jonka pihalla aamukahvit juodaan lintujen laulua kuunnellen.

Ruokanuukailija kartalla taloudesta

Pitkään haaveena ollut tarjoiluvaunu palvelee edelleen. Erja uskookin, että laatuun panostaminen kannattaa.

Vaateliikkeessä työskentelevä nainen kertoo olleensa rahankäyttäjänä aina samanlainen. Tietyistä asioista voi helposti tinkiä, samalla kun satsaa toisiin.

“Esimerkiksi ruoan suhteen voin olla tosi nuuka. Ostan punalappuisia tuotteita ja seuraan tarjouksia. Vaikka olen vaatealalla, en omista kauheasti vaatteita. Vaatekaappini on hillitty ja hallittu kokonaisuus enkä sorru pikamuotiin”, hän sanoo.

Talous pysyy balanssissa, kun on perillä siitä, miten paljon rahaa tulee ja mihin sitä menee. Erja tietää kuukausitasolla kiinteät kulut tarkasti ja pitää lisäksi kirjaa omista menoistaan.

“Puolisoni on enemmän tietokoneella taulukkoja koostava tyyppi, mutta minulla on tuloille ja menoille pieni vihko. Tuntuu, että asiat jäävät paremmin mieleen, kun kirjoitan ne käsin muistiin”, hän sanoo.

Danske Bankin asiakkuuden myötä kuvioon on tullut myös rahastosäästäminen. Pankin kautta kuukausittainen yhdistelmärahastoon sijoittaminen oli helppo aloittaa ja automatisoida. Sittemmin Erja on myös ostanut erään suomalaisyrityksen osakkeita.

“Koen itseni arvopohjaiseksi sijoittajaksi, en ole kiinnostunut kiivaasta osakekaupasta. Halusin ostaa juuri tämän luotettavana ja arvostettuna pitämäni yrityksen osakkeita.”

Erja on tarjonnut kodin rescue-kissalle Sirulle. “Se on arviolta noin yhdeksänvuotias ja tottelee myös lempinimeään Sirpa. Hän on siro stadin friidu, joka tuntuu nauttivan porilaisesta hoitokodistaan, ruoka-ajoista ja huomion keskipisteenä olemisesta.”

Loppuelämän koti

Erja kokee taloudelliset tavoitteensa tällä hetkellä omien sanojensa mukaan “varsin tavallisiksi”. Tavoitteena on, että arki sujuu. Lisäksi Erja puolisoineen kerryttää pientä vararahastoa.

“Moni sanoo, että puskuria tarvitaan pahan päivän varalle, mutta itse ajattelen, että se on hyvänkin päivän asia. Kun eteen tulee jotain mukavaa, mitä kovasti haluaisi tehdä, se on mahdollista toteuttaa säästöjen turvin.”

Kun säästötilillä on noin kolmen kuukauden palkkaa vastaava summa rahaa, Erja on levollisin mielin. Viime aikoina säästämistä on vauhdittanut omien kulutustottumusten tarkastelu.

“Elimme pitkään kahden auton taloudessa, kunnes päätimme myydä toisen auton pois, koska asumme niin lähellä keskustaa. Rahaa säästyy nyt ainakin kolmesataa euroa kuukaudessa.”

Pikkuhiljaa pariskunta on jo alkanut odottaa eläkepäiviä. Niihin valmistaudutaan myös taloudellisesti, ja esimerkiksi nykyistä kotia hankkiessa Danske Bankin kanssa tehtiin huolellinen kartoitus ja lainasuunnitelma.

“Olemme laskeneet, että sitten aikanaan, kun eläkepäivät koittavat, tämä on jo meidän ikioma, loppuelämän koti.”