Avioliiton solmimisella syntyy avio-oikeus toisen puolison omaisuuteen. Avio-oikeus saa vaikutuksensa kuitenkin vasta liiton päättyessä joko avioeroon tai toisen puolison kuolemaan. Avioehtosopimuksella voidaan sulkea avio-oikeus pois kokonaan tai osittain. Avioehto voi helpottaa omaisuuden jakamista erotilanteessa.

Omaisuus voidaan jakaa, eli osittaa, kun avioero on tullut vireille. Jos aviopuolisoilla ei ole lainkaan avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, esimerkiksi avioehdon nojalla, ei tehdä ositusta vaan omaisuuden erottelu. Omaisuuden jakoa koskevat asiat kannattaa hoitaa kuntoon pian.

Jos osapuolet pääsevät sopuun siitä, miten omaisuus jaetaan, voivat he toimittaa osituksen sopimusosituksena. Vaihtoehtona on hakea tuomioistuimelta pesänjakajaa toimittamaan ositus puolisoiden välillä. Sopimusosituksessakin on hyvä käyttää perheoikeuteen erikoistunutta lakimiestä apuna asioiden hoitamisessa ja muotovaatimukset täyttävien asiakirjojen laatimisessa.

Osituksessa aviopuolisoiden avio-oikeuden alainen omaisuus jaetaan pääsääntöisesti puoliksi ja enemmän omistava aviopuoliso luovuttaa vähemmän omistavalle tasinkoa.

Yhteisten velkojen, mm. asuntolainan, osalta jatkosta pitää sopia velkojan kuten pankin kanssa. Avioero ei muuta automaattisesti yhteisiä velkoja henkilökohtaisiksi veloiksi. Myöskään osituksen toimittaminen ei muuta tätä asiaa. Lainojen uudelleenjärjestely voi tarkoittaa, että lainojen maksusuunnitelma tai lyhennystapa muuttuu.

Jos teillä on yhteinen asunto, jonka omistatte yhdessä, voitte sopia siitä, että toinen teistä lunastaa toisen omistusosuuden asunnosta ja jää asumaan asuntoon. Edellytyksenä lunastukselle on luonnollisesti se, että toisella on taloudelliset mahdollisuudet tehdä lunastus.

Jos asunnon osalta ei päästä sopuun, tuomioistuimen osoittama pesänjakaja voi hakea luvan asunnon myymiselle käräjäoikeudelta. Tässä tilanteessa asunto myydään ulkopuoliselle ostajalle. Asunnon myynnissä asuntoon kohdistuvat lainat maksetaan pois ja tämän jälkeen mahdollinen jäljelle jäävä rahamäärä jaetaan tyypillisesti omistusosuuksien mukaisesti. Tämän jälkeen mahdollisesti jäljelle jäävä rahamäärä on osituksessa jaettavaa varallisuutta.

Pitkässäkään avoliitossa avopuolisolla ei ole lain nojalla oikeutta toisen puolison omaisuuteen samalla tavalla kuin aviopuolisolla. Toisaalta myös avoeroon on mahdollista varautua ennalta sopimuksilla.

Isoimpana kysymyksenä on useasti yhteisen asunnon jakaminen. Vaihtoehtoja on käytännössä kaksi - toisen osuuden lunastaminen asunnosta tai asunnon myynti pois kuten avioerossa.

Myös avoeron jälkeen on hyvä huolehtia siitä, että liiton aikana mahdollisesti tehdyt sopimukset ja mm. testamentti ja edunvalvontavaltakirja muutetaan vastaamaan muuttunutta tilannetta.