Q: Talouden pelätään vaipuvan taantumaan. Miksi korot ovat jatkaneet nousuaan?
Nopea hintojen nousu on osoittautunut luonteeltaan sitkeämmäksi ja laaja-alaisemmaksi ilmiöksi kuin aiemmin ajateltiin. Alkuvuoden aikana kuluttajahinnat nousivat yritysten suorien kustannusten kohotessa. Energian ja raaka-aineiden hinnat nousivat, kun niiden tarjonta maailmanmarkkinoille laski Venäjän hyökkäyssotaa seuranneiden pakotteiden seurauksena, ja pandemian aiheuttamat muutokset kulutuskysynnässä aiheuttivat yhä tuotantokapeikkoja yritysten toimitusketjuihin.
Sittemmin raaka-aineiden ja energian hinnat ovat tasaantuneet matalammalle, mutta kuluttajahinnat eivät ole odotetusti laskeneet, vaan monin paikoin inflaatio on jatkanut kiihtymistään. Ilmiötä selittävät kustannusten nousun välittyminen kuluttajahintoihin viiveellä, kotitalouksien säästöjen ja patoutuneen kysynnän tukema yritysten hinnoitteluvoima sekä inflaation kerrannaisvaikutukset, joista keskuspankit ovat erityisen huolissaan. Palkkojen nousu on alkanut kiihtyä kuluttajien reaalisen ostovoiman laskettua huomattavasti, ja syksyn tullen ympäri Eurooppaa on nähty muun muassa työnseisauksia ammattiliittojen vaatiessa yhä korkeampia palkankorotuksia työntekijöilleen.
Kohoavat työvoimakustannukset näkyvät entistä laaja-alaisempana hintojen nostopaineena, jota Euroopan keskuspankki pyrkii suitsimaan yhä voimakkaammilla koronnostoilla. Vaikka varsinaisia ohjauskoron nostoja on nähty vasta 1,25 %-yksikön edestä, muutos keskuspankin viestinnässä näkyy jo markkinan tulevien koronnostojen hinnoittelussa. Esimerkiksi seuraavan vuoden keskimääräistä korko-odotusta heijastava 12 kk euribor on jo kohonnut selvästi ohjauskorkoja enemmän.
Q: Miksi keskuspankit pitävät sinnikkäästi kiinni hintavakauden tavoittelusta, vaikka talouskasvu hidastuu jo?
Keskuspankkien toimet välittyvät talouteen pitkälti odotusten kautta. Ideaalitilanteessa varsinaisella korkopäätöksellä ei itsessään ole merkittävää vaikutusta talouden kokonaisrahoitusolosuhteisiin, mikäli keskuspankki on onnistunut viestimään markkinaosapuolille tulevista toimistaan riittävästi etukäteen. Tästä johtuen esimerkiksi euriborit kohosivat keväällä jo kauan ennen kuin varsinainen EKP:n ohjauskoronnosto toteutettiin heinäkuussa.
Näin ollen keskuspankin uskottavuudella on keskeinen asema rahapolitiikan purevuuden varmistamisessa. Mikäli markkinaosapuolet eivät luota keskuspankin kykenevän toteuttamaan ainoata sille määrättyä tehtävää, eli hintavakauden ylläpitoa, keskuspankki ei kykene myöskään vaikuttamaan rahoitusolosuhteisiin omalla viestinnällään. Luottamuksen voi menettää vain kerran, ja siksi keskuspankit eivät voi hetkeksikään luopua hintavakauden tavoittelusta, vaikka koronnostot uhkaisivat vaikeuttaa jo valmiiksi heikkoa talousnäkymää. Toistaiseksi rahoitusmarkkina uskoo yhä, että EKP onnistuu palauttamaan inflaation lähelle 2 % tavoitetta 2-3 vuoden aikajänteellä.
Q: Onko hintavakauden tavoittelu ylipäätään järkevää, jos uhkana on esimerkiksi työllisyystilanteen heikentyminen?
Hintojen maltillinen, vakaa ja ennustettava kohoaminen on pitkällä aikavälillä myös vakaan talouskehityksen ja siten vahvan työllisyystilanteen kivijalka. Odotus hintojen laskusta, eli deflaatiosta voi viivästyttää kuluttajien ostopäätöksiä, ja jarruttaa talouskehitystä. Toisaalta liian nopea inflaatio syö kuluttajien ostovoimaa ja hidastaa siten kasvua. Epävarmuus tulevasta hintakehityksestä kohottaa markkinan riskipreemioita ja nostaa korkotasoa, mikä puolestaan laskee kannustimia uusiin investointeihin. Tasainen ja maltillinen inflaatio sekä uskottava rahapolitiikka ovat pitkällä aikavälillä sekä kuluttajien että yritysten kannalta paras vaihtoehto.
Keskuspankkien toimet vaikuttavat inflaatioon pitkällä, noin 1-2 vuoden viiveellä, minkä vuoksi rahapolitiikkaa säädellään pitkän aikavälin inflaatioriskeissä nähtävien muutosten perusteella. Korkoja nostetaan nyt poikkeuksellisen nopeasti talouden tasapainottavaa korkotasoa korkeammalle, mikä kuvastaa keskuspankkien voimakasta huolta pitkän aikavälin hintavakaudesta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa keskuspankilla on hintavakausmandaatin ohella myös täystyöllisyystavoite. Nykytilanteessa korkoja nostetaan silti tietoisesti niin voimakkaasti, että jopa keskuspankki itse ennustaa työttömyysasteen kääntyvän nousuun. Väliaikainen taloustilanteen heikentyminen tai jopa taantuma nähdään kuitenkin pienempänä uhkana, kuin pidemmän aikavälin hintavakauden vaarantuminen.
Q: Mitä EKP:lta on luvassa seuraavaksi ja milloin korkojen nousu päättyy?
Odotamme EKP:n nostavan korkoja tällä viikolla 0,75 %-yksiköllä, sekä myöhemmin vielä 0,50 %-yksiköllä joulu- ja helmikuussa. Tällöin EKP:n talletuskorko asettuisi 2,50 % tasolle, ja 12 kk euribor saavuttaisi huipputasonsa noin kolmessa prosentissa vuodenvaihteen tuntumassa. Rahoitusmarkkina ennakoi vielä hieman voimakkaampia koronnostoja ja euriborin kohoavan lähes 3,5 prosenttiin ensi kevään aikana.
Lopullinen kiristysvauhti riippuu inflaation kerrannaisvaikutusten etenemisestä lähikuukausina. Ennenaikainen koronnostojen keskeyttäminen ennen todellisen inflaation tasaantumista voisi kääntää markkinan pidemmän aikavälin inflaatio-odotukset nousuun ja nostaa myös raaka-aineiden maailmanmarkkinahintoja. Tällöin uhkana on nyt nähtävän inflaatiopaineen pitkittyminen entisestään. Toisaalta, kun inflaatiossa lopulta nähdään selkeitä merkkejä tasaantumisesta, pyrkivät keskuspankit välttämään liiallisen talouskasvun hidastumisen keskeyttämällä koronnostot.
Blogin ovat kirjoittaneet Danske Bankin analyytikko Antti Ilvonen ja pääanalyytikko Minna Kuusisto.
