Yhdessä asuminen ei tarkoita välttämättä avoliittoa – tämä ja muut juridiset seikat kannattaa ottaa huomioon yhteistä elämää suunnitellessa

Elämä yllättää – rakkaudella ja onnella, toisaalta sairauksilla, eroilla ja kuolemilla. Varautumista tulevaan kannattaa tehdä läpi elämän, etenkin jos jakaa taloutensa kumppanin kanssa. Danske Bankin Raha & rakkaus -tutkimuksen tulosten mukaan yli puolet, joilla on yhteisiä säästöjä ja sijoituksia, ei ole sopinut mitenkään varojen kohtalosta mahdollisessa erotilanteessa ja vain 12 prosenttia puhuu puolisonsa kanssa säännöllisesti perintösuunnittelusta.

Omaisuus ja taloudelliset sitoumukset muodostavat elämän aikana melkoisen rihmaston. Omien tulojen, velkojen ja omaisuuksien lisäksi kokonaisuuteen vaikuttavat niin rintaperilliset kuin aiemmat liitot, ositukset, perinnöt ja pesänjaot. Yhteen muutto, avoliitto, avioliitto ja lapset vaikuttavat kaikki osaltaan siihen, millaista lainsäädäntöä esimerkiksi erotilanteissa tai puolison menehtyessä sovelletaan.

”Harva ymmärtää, kuinka merkittävä taloudellinen sopimus avioliitto on. Avioliiton solmimisen seurauksena puolisoille syntyy avio-oikeus toistensa avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen, mikä liiton päättyessä tarkoittaa käytännössä kaikkea, mitä omistaa. Tästä voi poiketa vain avioehdolla. Nuorena ja rakkauden huumassa ei tulla ajatelleeksi esimerkiksi mahdollisia tulevia perintöjä, etenkin jos kummallakaan ei juuri ole varallisuutta avioliittoa solmittaessa, Danske Bankin Yksityispankin lakimies, varatuomari Erkki Huttunen kertoo.

Huttunen huomauttaa, kuinka vieläkin harvempi ymmärtää, että yhdessä asuminen ei välttämättä tarkoita avoliittoa ja laissa suojellaan myös avopuolisoita erotilanteessa. Laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta tulee sovellettavaksi, jos yhdessä asumista on kestänyt vähintään viisi vuotta tai avopuolisoilla on yhteisessä huollossa oleva lapsi.

”Laissa on säännöksiä omaisuuden erottelusta ja mahdollisista hyvityksistä, joihin toinen avopuoliso saattaa olla oikeutettu, jotta toinen avopuoliso ei saisi perusteetonta etua toisen kustannuksella.”

Sopimalla ja asiakirjat kuntoon laittamalla syntyy mieleinen lopputulos

Perinteisen polun sijasta yhteistä elämää voi elää monin tavoin ja perhemuotoja on monenlaisia. Eri perhemuotoja ja suhteen vaiheita koskettaa erilainen lainsäädäntö. Kannattaa aina suunnitella ja sopia, miten yhteinen omaisuus jaetaan, iästä, perheen koosta ja suhteen pituudesta riippumatta.

“Jokaisen perheen ja pariskunnan ratkaisut ovat tapauskohtaisia ja niitä kannattaa sopia juuri niin kuin yhdessä tuntuu hyvältä. On paljon yhteisestä tahtotilasta kiinni, miten sopimukset tehdään – jokainen pari ja perhe voi pitkälti itse testamentilla määrätä, kenelle haluavat omaisuutensa menevän kuolemansa jälkeen”, Huttunen muistuttaa.

Muuttujat elämän varrella

Yhteistä kotia remontoidessa, liittoa solmiessa tai ultraäänikuvia katsellessa ei välttämättä ole halua tai uskallusta ajatella elämän menevän toisin kuin on ajatellut. Taloudellisen mielenrauhan kannalta on kuitenkin hyvä suunnitella askelmerkit myös elämän murheiden varalta. Yllättävät työttömyysjaksot, oma tai läheisen sairastuminen, ero tai puolison menehtyminen ovat kaikki mullistuksia, jotka vaikuttavat myös omaan talouteen.

Eri tilanteita varten on hyvä varautua keskustelemalla, suunnittelemalla ja sopimalla puolison kanssa. Huttunen painottaa, että ilman etukäteen sopimista ja virallisia asiakirjoja perinnönjaossa ja erotilanteissa edetään pelkän lainsäädännön olettamien avulla.

”Erityisesti kannan huolta nuorista avopareista. Suhteen myötä on saattanut kertyä yhteistä omaisuutta, mutta mitään sopimuksia ei ole tehty. Tragedian sattuessa lähin perillinen onkin joku muu kuin avopuoliso ja valtavan kriisin keskellä onkin ongelmissa omaisuuden jakamisen ja taloudellisen pärjäämisen kanssa.”

Käymällä yhdessä ja ammattilaisen kanssa läpi ainakin avioehtosopimus tai sopimus avoliiton päättymisen varalta, edunvalvontavaltakirja sekä molempien testamentit, varautuu jo hyvin tulevaisuuden eri vaihtoehtoihin ja taloudellisiin ratkaisuihin.