Tilastokeskuksen mukaan työllisiä oli marraskuussa 38 000 henkeä enemmän kuin vuosi sitten. Työllisyyden paraneminen jatkui kohtalaisena, vaikka määrällisesti kasvulukema on pienempi kuin mihin vuoden mittaan on totuttu. Taustalla hidastumisessa on se, että vertailutaso viimevuodelta on työllisyyden osalta jo kohtalaisen korkea. Työllisyysasteen trendilukema nytkähti kuitenkin marraskuussa mukavasti ylöspäin ja saavutti ensimmäistä kertaa hallituksen tavoitteena olleen 72 prosentin tason. Myös työttömyysasteen trendi oli yhä laskussa. Marraskuussa työttömiä oli 22 000 vähemmän kuin vuosi sitten, ja työttömyysasteen trendi laski 7,1 prosenttiin.
Danske Bankin ekonomistin Jukka Appelqvistin mukaan kuluvasta vuodesta on kokonaisuudessaan muodostumassa erinomainen työmarkkinavuosi. Parantuneen työllisyyden taustalla on sekä suhdannetekijöitä että rakennepolitiikkaa. Vuonna 2016 alkanut kotimainen noususuhdanne on saavuttanut kypsän vaiheen, jolloin pidempään jatkunut kasvu on riittänyt nostamaan ostovoimaa ja työllistämään ihmisiä. Kokonaan työllisyyden paraneminen ei selity suhdanteilla, vaan hallituksen työllisyysasteen tavoitteen saavuttamisessa ovat auttaneet nykyiset ja aikaisemmatkin politiikkapäätökset. Ehkä eniten työllisyyttä ovat nostaneet ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen enimmäiskeston lyhentäminen, eläkeuudistuksen myötä kohoava vanhuuseläkeiän alaraja sekä kiistelty aktivointimalli.
Tehdyt politiikkatoimet tuovat nostetta työn tarjontaan vielä jatkossakin, ja työllisyyden voidaan ennakoida paranevan myös ensi vuonna. Avoimia työpaikkoja on yhä tarjolla erittäin runsaasti, mikä periaatteessa lupaa hyvää jatkon kannalta. Erityiseen henkselien paukutteluun ei silti ole syytä, sillä työllisyyden nousutahti on selvästi hidastunut vahvan alkuvuoden jälkeen, ja työmarkkinoiden kapasiteettirajat ovat alkaneet tulla vastaan. Avoimia työpaikkoja on auki poikkeuksellisen paljon suhteessa työnhakijoiden määrään, mikä kertoo työmarkkinoiden virityksen kiristymisestä. Selvää lienee, ettei nyt tehdyillä toimilla päästä 75 prosentin työllisyysasteeseen, jota seuraavan hallituksen tulisi lähteä tavoittelemaan julkisen talouden paikkaamiseksi. Korkeamman riman saavuttamiseen ei ole yhtä vippaskonstia, vaan tullaan tarvitsemaan laajaa patteria toimenpiteitä perhevapaista, koulutuspolitiikkaan ja työperäisen maahanmuuton edistämiseen. Jossakin vaiheessa saattaa keskusteluun nousta jopa suomalaisen yhteiskunnan pyhä lehmä eli yleinen asevelvollisuus, joka omalta osaltaan laskee työllisyyttä, toteaa Jukka Appelqvist.
