En ole luontainen pedagogi, mutta olen silti tehnyt sohaisuja talouskasvatuksen suuntaan. Kerran esimerkiksi selitin pojalleni, mikä on indeksirahasto, ja kannustin häntä siirtämään osan säästöpossun käteisvaroista sellaiseen. Sain kuitenkin huomata, että tappion mahdollisuus oli psykologisesti vaikeaa pala nieltäväksi.
Ratkaisin ongelman järjestelyllä, jossa lisäsin rahastoon omasta taskustani euron jokaista säästöpossusta otettua euroa vastaan. Olisi tarvittu yli 50 prosentin kurssilasku, jotta poikani olisi jäänyt oman sijoituksensa kanssa tappiolle. Varovaisesti hän uskaltautui sijoittamaan pienen summan.
Keskuspankkien elvytyksen voitelemaa kurssinousua ihastellessa riskinottohalu kohosi nopeasti ja säästöpossu tyhjeni. Hermostuneena ilmoitin, ettei tarjous ole voimassa tulevissa rahastomerkinnöissä. Uhaksi oli muodostunut liiallinen osakepaino ja alhainen likviditeetti irtokarkkien tapaisiin kulutustarpeisiin.
Gnothi seauton
Sijoitusneuvojien suosikkislogan on ”gnothi seauton”, tunne itsesi. On tiedettävä, mitä riskejä sietää menettämättä yöuniaan. Subjektiivinen tunne ei kuitenkaan ole luotettava ohjenuora elämässä. 80-vuotias isäni ei menetä yöuniaan missään tilanteessa, vaikka hänen salkkunsa osakepaino olisi 100 prosenttia. Edessä on kuulemma jokseenkin varma kurssinousu. Aiemmat finanssikriisit eivät ole vaikuttaneet arvioon.
Yltiöpäinen riskinotto on kylläkin melko harvinaista. Tyypillisempää on riskien pelko. Monesti tappio myös koetaan isommaksi pahaksi kuin vastaava voitto. Tunne johtaa haluun realisoida voittoja liian aikaisin, jotta ahdistava tappion mahdollisuus poistuisi. Tai haluun pitää kuristusotteella kiinni laskevista osakkeista, jottei joutuisi realisoimaan epämieluisia tappioita.
Ystävämme homo economicus ei ajattele näin. Hän suhtautuu riskeihin rennosti, muttei myöskään torju niitä mielestään. Joka-aamuisen mindfulness-harjoituksensa jälkeen hän tarkistaa pikaisesti salkkunsa tasapainon. Salkusta tulee löytyä oikeassa suhteessa osakkeita, käteistä, kiinteistöjä ja harvinaisia postimerkkejä.
Itsetutkiskelu on hyvä lähtökohta, mutta aidoksi itsetuntemukseksi ei riitä analyysi nukkumiskäyttäytymisestä. On eri asia luopua omista ylellisyystuotteistaan kuin lapsensa harrastusmahdollisuuksista.
Elämän portfoliovalinta
Moni unohtaa riskitasoa säätäessään ilmeisimmän eli inhimillisen pääoman. Älä aliarvio investointia, jota olet väkertänyt kasaan ensimmäisestä päiväkodin askartelutuokiosta saakka. Aikuisena sen tuotto muodostaa tyypillisesti melko säännöllisen kassavirran eli kuukausipalkan. Erityisesti nuorella henkilöllä aivot ovat lähes poikkeuksetta sijoitussalkun arvokkain pääomaluokka.
Inhimillistä pääomaa on tosin sitäkin monenlaista. Jos on valinnut ammatin, johon liittyy matala työttömyysriski, tulee ottaa muilla sijoituksilla kovempia riskejä. Tyypillisesti matalariskisten ammattien mukana tulee alhainen tuotto eli ne ovat eräänlaisia koulutussijoitusten joukkovelkakirjoja. Ei kuitenkaan aina: lääkärin työhön yhdistyy onnistuneen edunvalvonnan ansiosta lähes olematon työttömyysriski ja asema palkkahierarkian huipulla. Riski voi myös vaihdella eri ajanhetkinä: akateemiseen uraan liittyy paljon epävarmuutta, mutta jos onnistuu saamaan vakituisen viran professorina, ei toimeentulosta ole huolen häivää.
Sopivaan riskitasoon vaikuttavat siis ainakin ikä, persoonallisuus, elämäntilanne ja ammatti, eivät pelkät sijoitustuotteiden ominaisuudet. Ja totta kai myös ympäröivällä yhteiskunnalla on iso merkitys. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion rakenteet poistavat monia yksilötason riskejä. Siksi meille hyvinvoiville syntyy tilaa suuremmalle riskinotolle henkilökohtaisissa sijoituksissamme.
