Suomalaiset tuntevat pääasiassa hyvin toistensa taloudellisen tilanteen, mutta säästäminen ja sijoittaminen ovat säännöllinen puheenaihe vain joka kolmannelle pariskunnalle.

Kahdella viidestä (38 %) pariskunnasta on yhteisiä säästöjä tai sijoituksia. Tyypillisimmillään pariskunnilla on yhteisiä tilisäästöjä (23 %), yhteisiä rahastosäästöjä (12 %) tai muita säästö- ja sijoituskohteita kuten metsää tai sijoitusasunto (11 %).

Danske Bankin säästämisestä ja sijoittamisesta vastaava johtaja Ville Orava muistuttaa, että tilin voi perustaa molempien nimiin, jolloin tilin varat ovat yhteisiä. Sijoitukset voivat olla vain yhden henkilön nimissä.

”Unelmat voivat olla yhteisiä ja tulevaisuuden tavoitteita varten kannattaa säästää yhdessä. Sijoittaminen täytyy kuitenkin tehdä omiin nimiin, mutta toki puolisot voivat sopia tekevänsä sijoitukset yhteiseen tavoitteeseen yhteisistä säästöistä.”

Orava kehottaa jokaista pariskuntaa varmistamaan, että yhteinen tili on niin sanottu tai-tili eikä ja-tili. Toisen puolison menehtyessä lesken oikeus käyttää yhteistä tiliä säilyy, kunhan tili on tai-tili. Ja-tilin käyttö vaatii kummankin osapuolen suostumuksen.

Suomalaiset pariskunnat hallitsevat yhteisen tulevaisuuden ja talouden suunnittelun pääpiirteissään hyvin, mutta karikkoihin varautuminen on heikkoa. Yli puolet pariskunnista (53 %), joilla on yhteisiä säästöjä tai sijoituksia, eivät ole sopineet millään tavalla niiden kohtalosta suhteen päättyessä. Vain 17 prosenttia kaikista, joilla on yhteistä varallisuutta, on sopinut sen jakamisesta kirjallisesti.

”Jokainen avioliitto päättyy, joko eroon tai kuolemaan. Omaisuuden jakamista ei kannatakaan jättää hyvän tahdon ja suullisten sopimusten varaan. Erotilanteessa hyvää tahtoa ei välttämättä ole, ja vainajana ei sitä voi enää ilmaista. Omaisuudenjaosta sopiminen kirjallisesti kuoleman ja avioeron varalta helpottaa avioliiton päättymistä, koska silloin osapuolille jää rahariitojen sijaan aikaa sopeutua suureen elämänmuutokseen”, Danske Bankin senioristrategi Kaisa Kivipelto sanoo.

Testamentin tarve kannattaa aina selvittää

Yli puolet (52 %) miehistä on kertonut sopineensa puolisonsa kanssa yhteisten säästöjen tai sijoitusten jakamisesta. Naisista vain reilu kolmannes (35 %) kertoo tehneensä niin. Vanhimmassa ikäluokassa (yli 60-vuotiaat) on sovittu varojen jaosta selvästi muita harvemmin. Avoliitossa olevat ovat sopineet varojen jaosta aviopareja useammin.

Esimerkiksi omassa kodissa asuvassa lapsiperheessä toisen puolison kuolema tarkoittaa sitä, että edesmenneen puolison osuus yhteisestä kodista voi päätyä lapsille. Jos leski päätyy tällaisessa tilanteessa omistamaan kodin yhdessä lasten kanssa ja haluaa myydä kodin esimerkiksi korkeiden elinkustannusten vuoksi, tarvitsee hän tähän holhousviranomaisen luvan Digi- ja väestötietovirastosta. Tietyissä tilanteissa, esimerkiksi jos kaupan osapuolena on sukulainen, vanhempi voi joutua hakemaan lapsille sijaisedunvalvojan, joka sitten hakee luvan asuntokauppaan. Myös edunvalvojan sijainen haetaan Digi- ja väestötietovirastosta.

“Raha-asioista kannattaa sopia rakastuneena, elossa ja toimintakykyisenä sekä kirjallisesti. Keskustelun aloittamisen kynnys voi olla korkea, mutta asioiden selvittäminen ja niistä kirjallisesti sopiminen tuovat taloudellista mielenrauhaa kaikkiin tilanteisiin, niin hyviin kuin huonoihin. Kirjalliset sopimukset on hyvä pitää ajan tasalla elämän edetessä ja talous- ja perhetilanteiden muuttuessa”, sanoo Ville Orava.


 

Danske Bankin Raha & rakkaus -kyselyn teki YouGov. Tiedot kerättiin sähköpostikyselynä 17.7. – 24.7.2023 välisenä aikana YouGovin kuluttajapaneelissa. Tutkimuksessa on pyritty löytämään syitä muun muassa siihen, miten hyvin puolisot tuntevat toistensa taloudellisen tilanteen, miten pariskunnat säästävät ja sijoittavat yhdessä ja mitä yhteisestä varallisuudesta on sovittu mahdollisen eron koittaessa. Tutkimuksen kohderyhmään kuuluivat 18 vuotta täyttäneet suomalaiset, jotka elävät parisuhteessa. Kokonaistuloksissa (N=1008 parisuhteessa elävää) keskimääräinen virhemarginaali on noin ± 3 prosenttiyksikköä.