Jaa

Pidätkö tänään tekemiäsi päätöksiä viisaina, kun olet kahdeksankymppinen?

Itsensä näkeminen iäkkäämpänä on pelottavaa. Ehkä siinä on syy siihen, miksi pitkäaikaista suunnittelua tekee harva – esimerkiksi USA:ssa vain noin joka viides. Kuitenkin yhä useampi meistä elää jopa 100-vuotiaaksi. 50- ja 100-vuotiaan väliin mahtuu 50 vuoden edestä erilaisia elämäntilanteita, joihin kannattaa varautua myös taloudellisesti.

Serkkuni 80-vuotisjuhla oli kaunis: Mukana oli laaja joukko vieraita, hersyvästä puheensorinasta erottui eritasoisia tarinoita, aika oli kohdellut heitä hyvin. Vanhemmasta väestä useimmat olivat iässä, jota heidän vanhempansa eivät ehtineet elää. Katse oli silti edelleen vahvasti tulevaan. Vanhuuden hoivasta tai sen rahoittamisesta ei puhuttu.

Kun jututin heitä, havaitsin, että harvalla säästöt olivat tuottohakuisia. Ja miksi olisivatkaan olleet, kun kukin oli säästänyt palkastaan eläkettä ja korkean inflaation tukemana asuntovarallisuutta. Senhän piti riittää. Kuitenkaan lakisääteisellä eläkkeellä ei ole edes suunniteltu maksettavan hoivan kustannuksia, vaan siihen tarvittava lisärahoitus on pääsääntöisesti hoidettava itse.

Pitkä aika mahdollistaa tuottohakuisuuden nostamisen: 6 prosentin tuotto-oletuksella vuosittain uudelleen sijoitettuna varallisuuden määrä kaksinkertaistuu 12 vuodessa. Verojen jälkeen varat kasvavat tuona aikana vähemmän - 70 prosenttia.

Ennen juhlaa hemmottelin itseäni jalkahoidolla. Samalla haastattelin minua hoitavaa viisikymppistä yrittäjää talouden aiheista. Hän oli jättänyt avopuolisonsa, kahden lapsensa isän. Hän oli perustanut hoitolan katse päättäväisesti tulevassa. Eläkesäästämisen hän oli kuitenkin lopettanut, koska ei kokenut sitä tuottavana. Lakoninen kommentti soi korvissani: “En kuitenkaan tule saamaan mitään eläkettä eikä minulla ole ketään, jonka kanssa suunnitella talouttani.” Kommentti huoletti, sillä onhan yrittäjän itse huolehdittava työuransa jälkeisestä tulostaan, ja palkkatyöläistenkin tulotaso puoliintuu eläkkeelle jäätäessä.

Itsensä näkeminen iäkkäämpänä on pelottavaa. Ehkä siinä on syy siihen, miksi pitkäaikaista suunnittelua tekee harva – esimerkiksi USA:ssa vain noin joka viides*. Kuitenkin yhä useampi meistä elää jopa 100-vuotiaaksi. 50- ja 100-vuotiaan väliin mahtuu 50 vuoden edestä erilaisia elämäntilanteita, joihin kannattaa varautua myös taloudellisesti.

Hyvän pitkän elämän tuki muodostuu läheisten ja yhteiskunnan tukiverkostosta, oman osaamisen uudistamisesta ja varallisuudesta. Suurimpiin menoihin liittyy faktoja, joiden perusteella voi arvioida omakohtaiset hintalaput:

  • Elämään mahtuu useampia työportfolioita, mikä vaatii uudelleen kouluttautumista, joka tulee itse rahoittaa.
  • Asuminen eriytyy – senioriasunnot viedään käsistä, samalla korjausvelka ja muuttoliike syövät vanhojen omakotitalojen arvoa.
  • Terveiden elämäntapojen rinnalla täsmälääkkeet pidentävät elämää. Terveydenhuollon hinnat ovat nousseet inflaatiota nopeammin ja niiden osuus menoista kasvaa iän myötä noin 10 prosenttiin.
  • Pitkäaikaiseen hoivaan tarvittavan vuotuisen lisärahoituksen tarve on noin 20 000–40 000 euroa.

Juhlan ja sitä edeltävän hemmotteluhetken tarinoita yhdistää se, että faktoja ei ole tiedostettu eikä niistä ole muodostettu omia tavoitteita. Tämä havainto innoitti meidät tarttumaan näin blogimuodossa ns. 50+ -teemoihin. Aiomme jatkossa kirjoittaa, millaisia asioita kannattaisi ottaa huomioon niin talouden suunnittelussa kuin perhesuhteiden juridiikassa, kun valmistaudumme aina vain pidempään elämäämme.

Tavoitteisiin pääsemiseksi on hyvä erottaa asiat, joihin voi itse vaikuttaa (omat menot ja systemaattinen säästäminen ja sijoittaminen) ja ne joihin ei voi vaikuttaa (inflaatio, korkotaso ja osakemarkkinoiden liikkeet).

Yksilöinä koemme jälkimmäiset joskus jopa niin lamauttavana riskinä, että se estää meitä tekemästä mitään taloudellisia toimia. Silloin emme kuitenkaan tiedosta, että itseasiassa suurin riski on se, että emme pääse tavoitteisiimme.

Mutta jos omat tavoitteet on määritelty, niihin pääsemiseksi voidaan tehdä tarkka euromääräinen suunnitelma, ja juuri näistä keinoista tulemme jatkossa kirjoittamaan.

Seija Järvinen peräänkuuluttaa taloussuunnittelun merkitystä

Omaan elämään mahtuu myös erilaisia perhesuhteita, ja juristina minulla joskus käykin mielessä, että yllättävän vähän ihmiset kysyvät neuvoja parisuhteiden taloudellisista asioista ennen kuin ovat jo eroamassa tai puoliso kuolee.

Kuitenkin kypsällä iällä solmitut avioliitot ja varttuneiden avoliitot ovat aiempaa yleisempiä. Olikohan avoliitostaan eronnut yrittäjäkään tietoinen, että olisi voinut aikanaan tehdä sopimuksen, jolla olisi voinut varautua ilmeisen pitkän perhesuhteen katkeamiseen?

Mainittu serkkukin ehtii vielä hyvin naimisiin 80 ikävuodestaan huolimatta. Silloin olisi hyvä ottaa selvää muun muassa siitä, millaisia oikeuksia uudelle puolisolle syntyy jo avioliiton solmimisella, ja miten ne vaikuttavat esimerkiksi omien lapsien mahdollisuuteen saada perintönsä käyttöönsä.

Neuvon kysyminen juristilta ennen suurten päätösten tekemistä olisi usein edullinen tapa turvata taloudellista asemaa. Avioliiton solmiminenhan on yksi elämän merkittävimmistä taloudellisista päätöksistä, vaikka moni ei sitä sellaiseksi miellä.


Susanna Miekk-oja on johtaja Danske Bankin Varallisuudenhoidossa. Seija Järvinen on lakimies Danske Bankin Private Bankingissä.

Seuraa @OjaMiekk Twitterissä: https://twitter.com/OjaMiekk

*Lähde Exploring Advice, Kevin Knull, CFP

Kiinnostuitko?
Tervetuloa Danske Bankiin.