Tässä se nyt olisi: ruuhkavuosien kroonisesta arjen aikapulasta kärsivälle pankkilaiselle mahdollisuus aikaansaada jotakin hyvää ympäristössään. Jakaa työvuosina ja elämässä opittuja finanssitaitoja nuorille, jotka vielä etsivät paikkaansa ja itseään, ja omaavat haasteita oman taloutensa hallinnassa.
”Helppo ja ohittamaton mahdollisuus tehdä hyvää yhteiskunnassa”, ajattelin nähdessäni ilmoituksen Taloustaito-hankkeesta, johon etsittiin vapaaehtoisia pankkilaisia auttamaan talousvaikeuksissa olevia nuoria. Ilmoittauduin siltä istumalta mukaan ja pääsinkin ryhmäohjaajaksi yhdessä kollegan kanssa. Jälkikäteen ajatellen kokemuksesta tulikin ehdottomasti arvokas, mutta ihan helpoksi se ei osoittautunut. Nuorten kouluttamisen lisäksi pääsin haastamaan myös itseäni.
Tartuin toimeen, ja tapasimme nuorten ryhmäohjaajan kanssa ennen ensimmäistä opetuskertaa. Kuulemani sai minut mietteliääksi. Ryhmä koostui 17–25 vuotiaista työttömistä ja opiskelupaikkaa vailla olevista nuorista, joiden pääasiallinen tulolähde oli työmarkkinatuki – siis vain joitakin satasia kuukaudessa – sekä muut pienet rahavirrat, kuten tuet ja vanhempien apu. Osalla oli velkoja ulosotossa, monilla oma talous ja etenkin säästäminen aika hukassa. Käteen tuleva raha myös meni.
Päättäväisesti sovimme kolmesta puolentoista tunnin opetuskerrasta, vaikka monien keskittymiskyky ei nuorten ryhmänohjaajan mukaan välttämättä siihen riittäisikään. Ennen ensimmäistä opetuskertaa kävimme vielä moikkaamassa ryhmää ja kuuntelemassa heidän toiveitaan. Silloin viimeistään oivalsin, että talousasioista pitää tehdä mielenkiintoisia ja nuorten arkeen liittyviä, jotta ne kiinnostaisivat.
Taloustaitohanke tarjosi kiinnostavaa materiaalia koulutuskertoihin valmistautuaksemme. Oli tehtäviä liittyen oman talouden budjettiin, säästämisvinkkejä ja suunnitelmia, pikavippi-infoa ja velkaneuvonnan ohjeita. Miten paljon asiaa onkaan opeteltava, jos talouden taidot eivät aikuisena ole hallussa! Ahmin materiaalia ja suunnitelin opetuskertoja. Kaikki pitäisi saada mukaan, ainakin johonkin päivän teemaan.
Ensimmäisellä kerralla luokkahuoneen haltuunotto olikin yllättäen jännittävää. Toimme talousasiat hyvin lähelle miettimällä, miten arjen unelmat liittyvät rahaan. Millainen rahankäyttäjä juuri sinä olet – ja millainen haluaisit olla? Kahoot-kisa taloussanastosta pienine palkintoineen sai kaikki mukaan. Ensimmäisen kerran jälkeen olin rohkaistunut siitä, että työmme tosiaan voisi herättää pohdintoja rahan käyttöön liittyen. Niinhän se on, että arjen unelmat voivat olla isoja tai pieniä, rahaan liittyviä tai liittymättömiä. Mutta itse unelmat saavat ajatukset lentämään, asettamaan tavoitteita ja katsomaan huomiseen.
Toiseen opetuskertaan lähdimme rohkaistuneena ensimmäisen kerran onnistumisesta. Teemoina olivat velat ja pikavipit, sekä ajoissa velkaongelmiin puuttuminen ja oikean auttavan tahon löytäminen. Ryhmä oli kasvanut ja aihe oli herkkä. Osalle pikavipit olivat jo ongelma, ja osan opintolainat olivat ulosotossa. Mitä tehdä, jos vuokrat ovat jäämässä rästiin ja pikavippi on ainoa mahdollisuus? Vain yhdellä nuorista oli säästöjä yllätysmenoja varten. Pohdimme esimerkkien kautta kuvitteellisten talousvaikeuksissa olevien nuorien roolihahmojen ongelmatilanteita ja ratkaisuja. Ryhmän jaksamisen kanssa tuli välillä takapakkia, mutta sen korvasi yhden nuoren naisen kiinnostus jäädä tunnin jälkeen keskustelemaan kanssani maksuhäiriömerkinnöistä. Olin onnistunut ainakin yhden nuoren osalta herättämään kiinnostuksen ymmärtää omien talousasioidensa hoidosta enemmän.
Olin arvioinut kolmannen ja viimeisen opetuskerran etukäteen haastavimmaksi. Oman kuukausibudjetin tekeminen ei välttämättä ole helppoa kaikille aikuisille työssäkäyvillekään. Samalla tarkoitus oli miettiä säästämisvinkkejä ja sitä, miten aivan pienistä konkreettisista muutaman euron säästöistä päivittäin voisikin tulla isompi summa kuukaudessa, saati sitten parissa. Liekö syynä tiedossa olevat palkinnot vai aito into tehdä tehtävä, mutta aivan kaikki oman budjettinsa lopulta itselleen tekivät. Onnistuminen! Tähän oli hyvä lopettaa, vaikka olisin lopulta voinut jatkaa pitempäänkin taloustaitojen opastajana.
Mitä tästä jäi päällimmäisenä mieleen? Toivottavasti ensinnäkin hyötyä nuorille, joista monien talousosaaminen oli hyvin heikkoa. Raha-asiat eivät välttämättä olekaan vaikeita, jos niitä jaksaa hieman suunnitella. Kokemus oli haastavampi ja samalla antoisampi kuin osasin kuvitellakaan. Vähävaraiset, itseään etsivät nuoret olivat minulle ennalta arvioiden oudohko yleisö, mutta selvisimme rentoudella kaikesta. Jälkeenpäin olen miettinyt, miten kiva olisi kohdata joku heistä myöhemmin ja kuulla, kuinka arjen unelmat ovat lopulta toteutuneet. Unelmiinsa uskomalla voi saada ihmeitä aikaan!
