Jaa

Ajoiko kestävyysvaje leppoistamisen nurkkaan?

Tarvitsemme mallia, joka mahdollistaa yksilöille perinteisestä ura-ajattelusta poikkeavia työnteon malleja ja joka toisaalta turvaa demokraattisesti päätetyn hyvinvointiyhteiskunnan taloudellisen kestävyyden, kirjoittaa pääekonomisti Pasi Kuoppamäki blogissaan.

Ministeriöiden kansliapäälliköiden tuoreessa virkamieslinjauksessa esitetään työllisyysasteen nostamista seuraavalla eduskuntavaalikaudella 75 prosenttiin ja pitkällä aikavälillä 80 prosenttiin. Virkamiesten mukaan tähän tarvitaan toimia, joita emme osaa vielä edes kuvitella. Korkeaa työllisyysastetta tarvitaan ikääntyvän väestön tuomien haasteiden ratkaisemiseen ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjan turvaamiseen. Syntyvyyden lasku puolestaan merkitsee väestön ja työvoiman kasvun olevan entistä enemmän maahanmuuttajien varassa.

Uhkakuvissa Suomen taloutta uhkaa näivettyminen ilman riittävän osaamispohjan omaavan työvoiman kasvua. Työeläkeikä nousee ja kilpailukykysopimuksella pidennettiin työaikoja vuonna 2017. Samaan aikaan teknologinen kehitys ja työmarkkinoiden muuttuminen edellyttävät avointa keskustelua työn roolista ja merkityksestä yhteiskunnassa. Useat työt katoavat ja uusia aikaisemmasta poikkeavia syntyy.

Downshiftaus, degrowth, FIRE – luopumista vai vastaanottamista?

Monet kritisoivat nykyaikaista työntekoa kiireisyydestä ja stressaavuudesta. Vielä muutama vuosi sitten puhuttiin paljon leppoistamisesta eli downshiftaamisesta, missä taloudellisen menestyksen tavoittelu ei tuota ihmiselle onnellisuutta, vaan keskeisinä asioina pitäisi olla stressitön elämä, sosiaalinen pääoma sekä perusasioiden toimivuus, joka luo henkistä ja fyysistä terveyttä, mahdollisuuksia toteuttaa itseään sekä lisää onnellisuutta. Pitkälle vietynä tämä merkitsee luopumista perinteisistä palkkatöistä, mikä näkyy vähentyneen stressin ja tulotason lisäksi pienempinä eläkemaksuina sekä julkisen sektorin verotulojen laskuna. Ilmiö on sukua degrowth–ajattelulle, missä talouskasvun loppuminen ja materiaalisen kulutuksen lasku ovat hyviä asioita, jotka auttavat ympäristönsuojelussa aina ilmastonmuutoksen torjuntaa myöten.

Leppoistamiseen näyttäisi kuuluvan perusajatus, että henkisesti hyvinvoiva yhteiskunta tulee menestymään ja vaikka ei tulisikaan, olisi eläminen mielekkäämpää kuin suorituskeskeisessä yhteiskunnassa, missä kestävyysvaje laitetaan ihmisen hyvinvoinnin edelle. Pienet, kalliisiin lääkemaksuihin riittämättömät eläkkeet eivät tässä ajatusmallissa ole suuri ongelma, tai sitten jonkun muun odotetaan kuittaavan laskun, kun se aika koittaa.

Taloudellinen riippumattomuus ja aikainen eläkkeelle jääminen kiinnostaa myös monia. FIRE (Financial Independence, Retire Early) -liike pyrkii suurten tulojen ja pienten menojen avulla kerryttämään riittävän sijoitusomaisuuden, minkä turvin voi jäädä ehkä jo nelikymppisenä ”eläkkeelle” viettämään vapaa-aikaa. Tässä mallissa yksilö maksaa veroja ja kantaa vastuun omasta eläkeaikaisesta hyvinvoinnistaan, ellei sitten hassaa omaisuuttaan liian nopeasti ja joudu hakemaan töitä aukkoisella ansioluettelolla, sekä päädy lopulta kituuttamaan myöhäisiä elinvuosia pieneksi jääneellä julkisen sektorin tarjoamalla eläkkeellä. FIRE vaatii kurinalaisuutta.

Monien taloudellinen itsenäisyys kohentuu myös perintöjen kautta. Suomalaiset eivät ole perinteisesti olleet kovin rikkaita, ja suurilapsisissa perheessä perinnöt ovat jääneet pieniksi. Varallisuuden kartuttua ja lapsiluvun pienennyttyä monet perivät mittavankin omaisuuden. Monet vanhemmat tukevat aikuisia lapsiaan taloudellisesti jo elinaikanakin, mikä mahdollistaa omia ansioita korkeamman elintason ja jopa leppoistamisen. Tämä ei onneksi tarkoita, että perilliset eivät automaattisesti olisi työmarkkinoiden käytettävissä. Perinnöt voivat myös toimia panoksena uuteen liiketoimintaan ja työpaikkojen syntyyn.

Pystyykö kestävyysvajetta ja leppoistamista sovittamaan yhteen?

Tekoäly, robotiikka, automaatio, globalisaatio ja monet muutkin voivat mullistavat työelämää. Samaan aikaan Suomen väestö ikääntyy, syntyvyys laskee ja paineet eläkejärjestelmän sekä muun julkisen talouden kestävyyden osalta kasvavat. Downshiftaamista voi pitää itsekkäänä, koska se heikentää julkisen sektorin rahoitusta ja keskittyy yksilön omiin tavoitteisiin, mutta ihmisillä on oikeus moniin muihinkin itsekkäisiin ratkaisuihin. Ympäristönsuojelun näkökulmasta leppoistaminen oletetusti matalampine kulutustasoineen ei ole itsekästä. Yksilöt tekevät erilaisia valintoja urasta ja muusta elämästä, eikä heitä voi liberaalissa ja demokraattisessa markkinataloudessa pakottaa yhteen muottiin.

Valtion tehtävänä voisi olla varmistaa työmarkkinoiden rakenteita ja kannusteita kehittämällä työnteon houkuttelevuus sekä julkisen talouden kestävyys järkevällä finanssipolitiikalla. Työmarkkinoiden tulisi tukea erilaisia malleja tehdä työtä, jotta työtä ei jäisi tekemättä kankeiden sääntöjen vuoksi. Yksilön pitäisi ymmärtää ja hyväksyä tekemiensä valintojen seuraukset esimerkiksi työeläkkeen suuruuden osalta. Rahoitusmarkkinoiden tehtävä on tarjota luotettavia mahdollisuuksia lainaamiseen, säästämiseen ja sijoittamiseen, mikä tuottaa yksilöiden tavoitteiden mukaisen kassavirran tasaamisen ja elintason saavuttamisen elinkaaren aikana.

Kirjoittaja on Danske Bankin pääekonomisti Pasi Kuoppamäki.

Kiinnostuitko?
Tervetuloa Danske Bankiin.