Ilmasto ihmisenkin edellä
Vihreiden eduskuntavaaliohjelma keskittyy voimakkaasti ilmasto- ja ympäristökysymyksiin. Vihreä ajattelu lähtee sinällään oikeasta huomiosta, että ellei ilmastonmuutosta pysäytetä ajoissa, ei millään muullakaan ole paljon mitään väliä. Puolue on vähitellen noussut suurehkojen puolueiden joukkoon, joten siltä voi kuitenkin odottaa myös perusteellista talouspoliittista ohjelmaa, joka vastaa muihinkin kysymyksiin. Esimerkiksi kotitalouksien säästämisen ja sijoittamisen saralta vaaliohjelmasta ei löydy hakemallakaan kehitysideoita. Ilmastoahdistuksen vähentämisen lisäksi moni äänestäjä saattaisi kaivata taloudellista mielenrauhaa jo vaalikauden kuluessa.
Vaaliohjelman tiukentuva ympäristösäätely ja yritystukien merkittävät leikkaukset ajaisivat Suomen talouden vihreään rakennemuutokseen, joka ei alkuvaiheessa olisi välttämättä kovin hallittua. Valtiolle kaavailtu suuri rooli talouden ohjauksessa pistää miettimään, onko markkinamekanismille jätetty riittävä rooli talouden uuden tasapainon löytymisessä. Ilman markkinamekanismia vihreän remontin vaikutukset suomalaisen vientiteollisuuden kilpailukykyyn ovat raskaat, ja riskinä on vientitulojen ja työpaikkojen katoaminen. Vaikka vihreät ovat halukkaita panostamaan voimakkaasti koulutukseen ja haluavat myös parantaa sosiaaliturvaa, on siirtymän onnistuminen näiden vientialojen työntekijöiden kannalta kyseenalainen.
Julkisen talouden tasapainottaminen ei vihreiden vaaliohjelmassa erityisesti korostu, mutta ohjelmasta löytyvät kovat vaatimukset mm. yritystukien alasajosta nopealla aikataululla toki säästäisivät julkisia varoja. Sosiaaliturvan uudistaminen perustulon suuntaan ja mittavat panostukset koulutukseen eivät kuitenkaan tapahdu ilmaiseksi. Haittaveroilla voidaan toki saada lisää verotuloja, mutta kokonaisverotulot saattavat silti supistua, mikäli talouden rakennemuutos ohentaa veropohjaa keskipitkällä tähtäimellä. Sosiaaliturvan uudistaminen on sinällään järkevä hanke ja ohjelmassa esitetyt ajatukset voisivat löytää kaltaisiaan hallitusneuvotteluissa.
Teollisuuden ja vihreiden suhteet ovat olleet perinteisesti kireät, ja vihreät ovat joutuneet käymään myös sisäistä rajankäyntiä sen suhteen mikä on luonnonsuojelullisten näkökulmien ja vaikkapa ympäristöystävällisiä ratkaisuja tuottavan teollisuuden suhde. Eduskuntavaaliohjelman perusteella valtakunnallisesti vahvemmilla vaikuttavat olevan luonnonsuojelullisia kriteereitä painottavat henkilöt - toisin kuin vaikkapa viime vuosina Helsingin kaupunkipolitiikassa. Jännite tuskin poistuu, kun puolue ja sen eduskuntaryhmä kasvavat ja valta lisääntyy. Vihreiden vaaliohjelman olkapäillä istuu kaksi hahmoa, joista toinen haluaa kiivaasti suojella ympäristöä ja toinen kantaa huolta sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Mukaan tarvittaisiin kolmas tekijä, joka pitää huolen markkinamekanismien pysymisestä vahvasti osana talouden kannusteita ja rakennemuutosta.
Green New Deal suomalaisittain?
Vihreiden talouspoliittinen ajattelu lähestyy ilmastopolitiikan ensisijaisuuden näkökulmasta vahvasti yhdysvaltalaisen Mariana Mazzucaton ajattelua valtion tärkeydestä markkinoiden ohjaajana ja edellytysten luojana. USA:sta lähtöisin, osittain tälle samalle ajattelulle nojaava Green New Deal -tavoite näkyy osaltaan myös Suomen vihreiden politiikassa. Vihreiden talousvisiossa kiristyvät ilmastovelvoitteet antavat suuntaa markkinoille, kannustavat kehittämään ja tuottamaan ympäristöystävällisempiä ratkaisuja ja lisäksi julkinen sektori suuntaa omia hankintojaan nimenomaan niiden ilmastovaikutusten perusteella. Valtion rooli talouden ohjaajana on tässä mallissa siis korostuneen keskeinen, mutta on kyseenalaista osaavatko poliitikot ja virkamiehet tehdä markkinoita parempia valintoja. Uuden talouden investointien osalta jää auki miten yksityinen pääoma saadaan niihin mukaan. Vihreän Suomen pitäisi olla myös taloudellisesti riittävän houkutteleva toimintaympäristö yrityksille, ainakin kunnes muu maailma ymmärtää omaksua vihreän talouspolitiikan.
Vihreiden julkaisemat ohjelmat eivät sisällä tarkempia laskelmia ja esitetty ajatus 100 000 uudesta työpaikasta lepää itse eduskuntavaaliohjelman tai helmikuussa 2019 julkaistun talous- ja työllisyyslinjauksen osalta melko hataralla pohjalla. Luottamus perustuloon ja julkisesti ohjattuihin investointeihin uuden vihreämmän talouden ajureina on kuitenkin erittäin luja. Kansallinen osaamisohjelma ja henkilökohtainen koulutustili vauhdittaisivat työvoiman osaamistason nostoa.
Työllisyys ja yrittäjyys
Yrittäjyyden osalta vihreät esittävät varsin yleisen tason teesejä digitaalisista palveluista, työnantajamaksujen huojennuksesta ja paikallisesta sopimisesta, tosin tavalla joka ei välttämättä nauti kannatusta ay-liikkeen parissa. Perustulo näyttäytyy merkittävänä ratkaisuna myös yrittäjyyden ja työllisyyden osalta. Tälle on pitkät perinteet vihreissä. Perustulokokeilun vaikutukset työllisyyden kannalta olivat olemattomat, mutta perustulo edistynee, koska erityisesti SDP ja kokoomus ovat lähestyneet ajattelussaan vihreitä. Sosiaaliturvan uudistus toteutettaneen tulevalla vaalikaudella muodossa tai toisessa, ja siihen tullaan sisällyttämään perustulomaisia elementtejä. Sosiaaliturvan yksinkertaistaminen on itsessään kannatettavaa.
Vihreät ovat avoimen maahanmuuttopolitiikan puolue ja se näkyy myös vaaliohjelmassa, jossa vaaditaan esimerkiksi työvoiman saatavuusharkinnan purkua. Suomi tarvitsee lisää työvoimaa ja moni muukin puolue raottaisi ovea työperäiselle maahanmuutolle, mutta yhdistettynä sosiaaliturvan joustavuuden lisäämiseen sekä perinteistä teollisuutta ja sen työntekijöitä melko kovasti kohtelevaan muutosvaatimuslistaan, tällainen politiikka saattaa kuitenkin pitää sisällään myös seuraavien vaalien jytkyn sytyttimen.
Vaikka vihreiden ohjelma onkin rohkean tulevaisuuslähtöinen, puolue saattaisi tehdä viisaasti, mikäli se pohtisi vielä enemmän oikeudenmukaisen siirtymän kysymystä. Mitä tekevät ne tuhannet ihmiset joiden edellytykset ottaa ilo irti kaupungistumisesta, digitalisaatiosta sekä ilmastoviisaiden ratkaisujen ja palveluiden noususta ovat rajalliset? Lisäksi terveen ympäristön ja sosiaalisen oikeudenmukaisen rinnalle tarvittaisiin selkeä rooli markkinaohjaukselle, jotta päätöksenteko ei jäisi liikaa poliitikkojen harteille.
