”Tähän minä haluan lähteä mukaan”, ajattelin heti kuullessani ensimmäisen kerran mahdollisuudestani toimia mentorina toisen asteen nuorille suunnatussa Oma talous haltuun -talouskasvatushankkeessa. Itsekin äitinä ymmärrän talouskasvatuksen merkityksen ja sen, miten erilaisista lähtökohdista nuoret aikuisuuteen ponnistavat. Toisille nuorille rahasta puhuminen on vaivatonta, mutta joillekin pelkkä aiheen esille nostaminen tuo esiin negatiivisia tunteita. Tätä halusin lähteä muuttamaan.

Ei kun tuumasta toimeen! Mentorina toimiessani tehtäväni oli osallistua ammattikoulussa toimivan luokan työpajatyöskentelyyn yhden päivän ajan. Alkuun ajattelin saapuvani paikalle niin sanotusti pankin hattu syvällä päässä, mutta nopeasti huomasin, että nuoria on hyvä lähestyä omana itsenään. Olin nuorille Kadri, joka kertoi omia kokemuksiaan ja tarinoitaan - en pankkilainen, joka neuvoi toimimaan ennalta määrätyn muotin mukaan.

Nuorten kohtaaminen tuntui jännittävältä ajatukselta. Pohdin, miten nuoret ottaisivat meidät vastaan. Olisiko taloudesta puhuminen helppoa? Jännittäminen oli kuitenkin turhaa, sillä luokka osoittautui aivan mahtavaksi. Oppilaat olivat aktiivisesti mukana keskustelussa, ja oman itsensä laittaminen likoon konkreettisten, omasta elämästä kumpuavien esimerkkien avulla toi rentoutta tekemiseen. 

Yllätyin siitä, miten valveutuneita työpajaan osallistuneet nuoret olivat. He uskalsivat kertoa omia ajatuksiaan ääneen ja jopa haastaa ajatuksia taloudesta sekä kuluttamisesta. Raha ei ollut tabu, vaan raha-asioista puhuminen oli pääosin luontevaa. En ollut paikalla asiantuntijana, vaan tasavertaisena keskustelukumppanina, joka samalla jakoi kokemuksia ja oppeja omasta elämästään. Samalla sain kuulla mielettömiä tarinoita nuorten unelmista ja haaveista! Nykyajan nuorten työllistyminen ei ole yhtä selkeää kuin ollessani itse nuori, ja jo opintoihin pääseminen vaatii ponnistelua. Vaikka ammatinvalinta tai elämä ei nuorella olisikaan vielä täysin selvillä, kertoo suunnitelmallisuudesta, tavoitteista ja haaveista sekin, miten kiinnostuneita nuoret olivat esimerkiksi sijoittamisesta.

Työpajatyön aikana nuoret innostuivat suunnitelmallisen ja jatkuvan säästämisen merkityksestä. Jo tietoisuuden lisääminen siitä, mihin omat rahat menevät, auttaa suunnittelemaan omaa talouttaan ja tavoittelemaan unelmia esimerkiksi omistusasunnon hankinnasta. Kävimme esimerkkien kautta keskustelua jokapäiväisten pienten hankintojen kustannuksista kuukausitasolla. Vaikka päivittäinen take away -kahvi saattaa tuntua pieneltä kuluerältä jopa opiskelijan kukkarossa, muodostaa se kuukausitasolla merkittävän summan rahaa. 

Nuoret elävät jatkuvasti kasvavan tiedon ja digitalisaation ympäröiminä. He hakevat tietoa eri paikoista, ja taloudesta keskustellaan vanhempien lisäksi erilaisilla julkisilla foorumeilla anonyymisti. Kaikki eivät halua tai pysty juttelemaan raha-asioista vanhempiensa kanssa, mikä korostaa talouskasvatuksen merkitystä. Nuorten talouskasvatusta pitäisi lisätä - ja nimenomaan käytännönläheisesti. Mentorointipäiväni työpajassa osoitti itselleni, että kokemusasiantuntijat ja vertaistuki toimivat tehokkaasti kulutuskäyttäytymisen muokkaamisessa.

Työpajatoiminta muistutti siitä, että nuoret aikuiset ovat tasavertaisia keskustelukumppaneita myös talousasioissa. Innostaminen ja omien kokemuksien jakaminen ovat tapoja, joilla nuoria kannattaa lähestyä - oli aihe miten hankala tahansa. Iloitsin siitä, miten nuoret tuntuivat kiinnostuvan etenkin oman taloutensa suunnittelusta. Lisäksi diginatiiveilla on paljon annettavaa meille vanhemmille!