Jaa

Taloudellinen mielenrauha osaksi talouspolitiikkaa

Tulevalla vaalikaudella erääksi merkittäväksi talouspoliittiseksi kehittämiskohteeksi tulisi ottaa taloudellisen vaurauden nykyistä laaja-alaisempi kasvu, sen tuoman vaurauden demokraattisempi jakauma ja sitä kautta lisääntyvä kotitalouksien kestokyky taloudellisten vaikeuksien varalle, kirjoittaa Pasi Kuoppamäki.

Hallitusneuvottelut ovat käynnistyneet Säätytalolla mutkistuvassa taloustilanteessa, missä kansainvälisen suhdanteen tuoma myötätuuli on hiipumassa ja väestön ikääntyminen edellyttää rakenteellisia toimia monella rintamalla, kuten terveyspalveluissa ja työmarkkinoilla. Kansainvälisen talouden näkymien epävarmuus vähentää investointeja Suomessa ja ulkomailla, mikä osaltaan painaa suomalaisen teollisuuden valmistamien investointihyödykkeiden kysyntää. Kotimainen suhdannetilanne on toistaiseksi suotuisampi, sillä työllisyyden ja palkkojen nousu tukee edelleen kotitalouksien ostovoimaa. Verotulot ovat nousseet ja julkinen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen on viimein laskussa. Valtio kuitenkin velkaantuu edelleen ja ikääntymisen aiheuttamat kustannuspaineet odottavat 20-luvulla. Monien kuntien rahoitustilanne on vaikea ja velkaantuneisuus on noussut. Finanssipolitiikan liikkumavara onkin kapea.

Työllisyysaste on noussut yli 72 prosenttiin ja avoimia työpaikkoja on runsaasti. Tämä on merkittävällä tavalla parantanut myös julkisen talouden tilannetta. Työllisyysasteen nostamista kannattaa jatkaa, mutta talouskasvun hiipuessa ja osaavan työvoiman pulan kasvaessa tämä muuttuu haastavammaksi. Väestön ikääntyessä ja kansainvälisen talouden nousun hidastuessa myös Suomen talouden tulevaisuus ja julkisen sektorin rahoitus muuttuvat hauraammiksi. Niiden kestävyyden eteen täytyy tehdä ahkerasti töitä. Työikäisen väestön supistuminen heikentää suoraan talouden kasvumahdollisuuksia. Tämä taas nostaa tuottavuuden ja työllistymiseen johtavan maahanmuuton merkitystä tavara- ja palvelutuotannon vauhdittajina.

Suomalaisten tuotteiden ja palveluiden laatua nostavat yritysten T&K -menot alittavat edelleen finanssikriisiä edeltäneen huipun. Tätä on pidettävä ongelmana tulevaisuuden potentiaalisen kasvun kannalta. Valtion kannattaisi vakavasti harkita lisäpanostuksia tutkimukseen, jotta Suomen elinkeinoelämä ei putoa kilpailijoiden kelkasta tuote- ja palvelukehityksessä. Toisaalta yrityksillä täytyy olla hyvät tuotantoedellytykset Suomessa, jotta innovaatioiden hedelmät korjataan kotimaassa eikä ulkomailla.

Julkisen talouden liikkumavaraa kohentaa toistaiseksi matala korkotaso, etenkin jos mietitään talouden kasvupotentiaalia ja tulevia verotuloja lisääviä investointeja infrastruktuuriin ja inhimilliseen pääomaan. Tämä voisi olla oikea hetki laittaa vireille sellaisia investointihankkeita erityisesti koulutuksessa ja infrastruktuurissa, jotka käynnistyvät matalasuhdanteessa ja valmistuvat seuraavan nousukauden alle nostamaan talouskasvun potentiaalia. Matalien korkojen oloissa osa investoinneista voisi olla järkevää rahoittaa velaksi, mutta uutta syömävelkaa juoksevien menojen katteeksi ei voi tässä tilanteessa suositella. Jokainen julkinen investointihanke täytyy tehdä faktapohjaiseen kustannus- hyötyanalyysiin perustuen.

Suomen talouden myönteinen kehitys tulee lähivuosinakin olemaan merkittävissä määrin kotitalouksien varassa. Kotitalouksien suhtautumisella omaan taloudelliseen tilanteeseensa on puolestaan merkittävä vaikutus kotimarkkinoilla toimivien yritysten investointihaluun ja riskinottokykyyn, ja sitä kautta yleiseen taloudelliseen toimeliaisuuteen. Taloudellinen mielenrauha saattaa vaikuttaa myös syntyvyyteen. Viime vuosina koettu, täysin poikkeuksellinen, syntyvyyden romahtaminen uhkaa pitkittyessään eläkejärjestelmän kestävyyttä ja myös työvoiman riittävää määrää yhteiskunnan tarpeisiin.

Kuluttajat luottavat omaan taloudelliseen tilanteeseensa melko vankasti, mutta odotukset koko kansantalouden kehityksestä ovat heikentyneet. Kotitalouksien varovaisuus suurten hankintojen suhteen on noussut ja säästäväisyys vastaavasti lisääntynyt hieman. Danske Bank toteutti vuonna 2018 kyselyn taloudellisesta mielenrauhasta pohjoismaissa. Taloudellisella mielenrauhalla viitattiin ihmisten käsitykseen oman taloudellisen tilanteesta turvallisuudesta sekä heidän siihen liittyvään elämänlaatuunsa. Suomalaiset arvioivat oman taloudellisen mielenrauhansa pohjoismaisia naapureitamme heikommaksi. Kyselyn mukaan peräti vajaa kolmannes suomalaisista on vähintään joka viikko huolissaan siitä, saavatko he rahansa riittämään kaikkeen tarvittavaan. Vastaava luku muissa pohjoismaissa oli 17 %. Suomessa myös heidän osuutensa, jotka eivät olleet milloinkaan huolissaan taloudellisesta tilanteestaan oli selvästi muita maita pienempi.

Kotitalouksien velka suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin laski vuonna 2018, nousukausi siis pullisti ansioita enemmän kuin velkaa otettiin lisää. Samaan aikaan maksuhäiriöiden määrä nousi, joten nousukaudesta huolimatta monien velkaantuneisuus on noussut liialliseksi suhteessa maksukykyyn. Kotitalouksien tulovirran pirstaloituminen työelämän siirtyessä aiempaa enemmän osa-aikaisiin ja määräaikaisiin työsuhteisiin saattaa olla osa ilmiöitä. On oletettavaa, että erilaisissa työsuhdemuodoissa tapahtuva työnteko on tulevaisuudessa totta yhä useammalle, jolloin kotitaloudet yhdistelevät palkansaajatuloja, sosiaalietuuksia, yrittäjätuloja ja omaisuustuloja. Tämä kehitys haastaa turvallisen toimeentulon ja vakauden, mutta siihen on olemassa myös ratkaisuita.

Perustuloa on esitetty yhdeksi tulovirtaa vakauttavaksi uudistukseksi, ja sosiaaliturva kaipaakin uudistamista ja yksinkertaistamista. Täysimääräisen perustuloon siirtyminen on kuitenkin todella kallista ja mallien kehittely kaipaa huomattavaa jatkovalmistelua. Tässä tilanteessa taloudellisten puskurien, eli säästöjen ja sijoitusten, kasvattaminen kotitalouksissa nousee aiempaa tärkeämmäksi. Tällä hetkellä varallisuus kuitenkin keskittyy liian harvoille. Varallisuuserojen kasvu onkin ollut nopeampaa kuin tuloerojen kasvu - ja siten osa yleisestä eriarvoistumiskehityksestä voidaan osoittaa johtuvaksi siitä, että omaisuustulot keskittyvät turhan harvoille.

Tulevalla vaalikaudella erääksi merkittäväksi talouspoliittiseksi kehittämiskohteeksi tulisikin siksi ottaa taloudellisen vaurauden nykyistä laaja-alaisempi kasvu, sen tuoma vaurauden demokraattisempi jakauma, ja sitä kautta lisääntyvä kotitalouksien kestokyky taloudellisten vaikeuksien varalle. Tässä tavoitteessa onnistuminen voisi ennen muuta ylläpitää kuluttajaluottamukseen perustuvaa taloudellista toimeliaisuutta sekä lisätä yleistä elämänlaatua. Kotitalouksien puskureiden, talouskasvun ja veropohjan laajentamisen kannalta varallisuuden laajempaa kasvua tulisi lähestyä sijoittamisen lisäämisen ja kansanomaistamisen kautta, ei valtiovallan toimin jakamalla olemassa olevaa varallisuutta taskusta toiseen.

Finanssiala ja sen toimijat ovat tässä kokonaisuudessa potentiaalisesti keskeisessä asemassa. Välineet, joilla vaurastumista ja sen mukanaan tuomaa taloudellista mielenrauhaa voidaan rakentaa nykyistä tasa-arvoisemmin, ovat merkittävissä määrin finanssipalveluita tarjoavien yritysten kautta saatavia tuotteita ja palveluita. Yhteiskuntapolitiikalla tulisikin luoda edellytyksiä sille, että näihin vaurastumisen välineisiin pääsee kiinni yhä suurempi osa kansalaisista - samalla kun yrityksillä on huomattava vastuu kehittää saavutettavia, kustannustehokkaita, turvallisia ja vastuullisia kohteita ja palveluita joiden avulla kansalaiset voivat luotettavasti rakentaa varallisuuttaan.

Säästöjen ja sijoitusten tuoma puskuri, sekä niiden vakautta lisäävä tulovirta voi olla muuttuvilla työmarkkinoilla selvästi nykyistä oleellisempi osa laajempaa taloudellista turvallisuutta. Olisi hienoa, jos alkaneella vaalikaudella voitaisiin luoda erityinen ohjelma, jolla pyritään vahvistamaan ns. kansankapitalismia. Tämä tarkoittaisi kannustamista säästämiseen ja sijoittamiseen, mikä lisäisi varallisuuden ja omistamisen nykyistä tasa-arvoisempaa jakautumista yhteiskunnassa. Lisäksi taloustaitojen opetuksen lisääminen perusasteella ja etenkin keskiasteella auttaisi nuoria rakentamaan vakaan talouden keskellä talouden ja työmarkkinoiden murrosta.

Kirjoittaja on Danske Bank Suomen pääekonomisti.

Kiinnostuitko?
Tervetuloa Danske Bankiin.