Lauttasaaressa asuvalla Kim Forsströmilla ja hänen vaimollaan Annalla on yhteensä kolme lasta: 13-vuotias Emma, 11-vuotias Emelie sekä 7-vuotias Filip. Kolmikosta ainoastaan nuorimmainen on liian pieni saadakseen MunRahat-sovelluksen käyttönsä, mutta tyttäret ovat ottaneet sovelluksen omakseen innolla.
– Molemmat tytöt harrastavat paljon. Emma on taitoluistelija ja notkuu jäähallilla 3-4 tuntia päivässä. Emelie on tanssija ja siirtyy paikasta toiseen. Usein kuskaamme tietenkin heitä, mutta aina se ei onnistu, ja silloin he menevät julkisilla kulkuvälineillä ja yleensä syövät myös jossain siinä matkalla, Danske Bankissa Corporates and Institutes -liiketoiminnasta vastaavana johtajana työskentelevä Kim kertoo.
Ennen MunRahat-sovelluksen käyttöönottoa tytöillä oli käytössään pankkikortit.
– Se on tietenkin ihan jees, mutta usein unohdin tarkistaa, onko tileillä rahaa. He olivat ennen eri pankin asiakkaita enkä nähnyt helposti, paljonko heidän tileillä on. Siksi tuli tilanteita, missä he olivat ostamassa eväitä tai muuta, eikä rahaa ollut. Tuli aika kiukkuisia puheluita, kun kortti ei toimi, Kim naurahtaa.
Nyt tytöt pystyvät katsomaan MunRahat-appista itse, paljonko rahaa on säästötilillä ja paljonko sitä on korttitilillä.
– Nykyään vain varmistan, että heidän säästötileillään on tarpeeksi rahaa. Samalla kun tarkistan onko oma tilini plussalla vai miinuksella, niin pystyn katsomaan heidän tilanteensa ja tarvittaessa siirtää heidän säästötililleen rahaa. He myös siirtelevät itse säästö- ja korttitilin välillä rahaa ja ovat todella tyytyväisiä.
Puhutaanko Forsströmien kotona sitten paljonkin rahasta?
– Puhumme siitä, että raha ei tuo onnea, mutta raha mahdollistaa tiettyjä asioitaja aika paljon myös siitä, että elämässä pitää tehdä valintoja. Puhumme myös esimerkiksi ostoksista ja siitä, mihin on varaa ja mihin ei ole varaa.
– Digitalisaatioon on hyvä varautua ja opettaa heti lapsesta lähtien ratkaisuja, jotka helpottavat elämää. Näin he oppivat vastuun rahankäytöstä vähän niin kuin automaattisesti. On tärkeää, että lapsetkin osaavat käyttää digipalveluita.
Lapsille on myös opetettu tavoitteellisuutta ”makaronikotitöillä”.
– Lapset halusivat älypuhelimet. He tekivät kotitöitä, josta saivat yhden makaronin, jonka konvertoin aina yhdeksi euroksi. Heidän piti säästää hinnasta puolet ja minä maksoin sitten puolet. Eli käytännössä oppi oli, että jos teet tarpeeksi paljon kotitöitä, niin työnteolla voit saavuttaa asioita.
