Elokuussa aloimme työskennellä SOS-Lapsikylän Nuorisokumppani -hankkeessa. Kyseisessä hankkeessa kehitämme Danske Bankin rahoituksella uudenlaista jälkihuollon työskentelymallia yhdessä Päijät-Hämeen Hyvinvointikuntayhtymän (PHHYKY) lastensuojelun jälkihuollon tiimin sekä heidän asiakasnuortensa kanssa. Fyysinen työpisteemme sijaitsee Lahdessa, mutta liikumme työssämme koko Päijät-Hämeen alueella.

Jälkihuollolla tarkoitetaan THL:n mukaan sijaishuollon tai pitkän avohuollon sijoituksen päättymisen jälkeen tarjottavaa kokonaisvaltaista tukea lapselle tai nuorelle. Jälkihuollon tarkoituksena on tukea lapsen kotiutumista sijaishuollosta tai auttaa aikuistuvaa nuorta saavuttamaan riittävät valmiudet itsenäisen elämän aloittamiselle. Vaikka nuorella on oikeus jälkihuoltoon iästä riippumatta, Nuorisokumppani –hankkeessa työskentelemme täysi-ikäisten nuorten kanssa.

Tiivistettynä Nuorisokumppanin tehtävänä on olla rinnalla kulkija jälkihuollon palveluiden piirissä olevan nuoren itsenäistymisen matkalla. Tavoitteenamme on kehittää työotetta, jossa nuori osallistetaan entistä aktiivisemmin mukaan rakentamaan tulevaisuuttaan sen sijaan, että hänelle saneltaisiin ylhäältä joukko tavoitteita sekä velvoitteita erilaisten asiantuntijoiden toimesta. Nuorta lähestytään hänen oman elämänsä ja tilanteensa asiantuntijana. Yhteisen työskentelyn tarkoituksena on löytää yksilöllisiä, yhdessä pohdiskeltuja ratkaisuja nuorten haasteisiin. Työskentely voi olla nuoren omien tarpeiden ja voimavarojen mukaan joko tiivistä tai hiukan väljempää. Itse hankkeella puolestaan tavoitellaan palveluiden muutosta, jossa jälkihuollon palvelut saataisiin paremmin vastaamaan palveluiden piirissä olevien nuorten omia tarpeita.

Mitä sitten käytännössä teemme nuorten kanssa?

Tapaamisemme nuorten kanssa muovautuvat nuoren lähtökohdan ja tarpeiden mukaan. Olemme tavanneet nuoria esimerkiksi kahvilassa, nuoren omassa kodissa, fyysisellä työpisteellämme tai julkisilla paikoilla. Tapaamiset voivat olla myös yhteistä tekemistä, kuten esimerkiksi keilausta, ulkoilua tai autolla ajelua, joiden tarkoituksena on tutustua nuoreen sekä rakentaa luottamusta Nuorisokumppanin ja nuoren välille.

Tapaamiset voivat siten olla luonteeltaan hyvin erilaisia: voimme tarvittaessa siivota ja laittaa ruokaa tai asioida virastossa hoitamassa nuoren asioita, tehdä koulutehtäviä tai vaan jutella. Tällaisen työskentelyn lomassa käymme nuoren kanssa keskusteluja hänen elämäntilanteestaan ja elämän osa-alueistaan, joita myös pyrimme kartoittamaan Tulostähti -työkalun avulla. Kartoitettuamme näitä haastekohtia pyrimme löytämään keinoja tarttua niihin ja työstämään niitä yhdessä nuoren kanssa. Tarkoituksena ei ole tehdä asioita nuoren puolesta, vaan autamme nuorta asteittain toimimaan itse.

Mutta keitäs me itse Nuorisokumppanit sitten olemme?

Minä, Markus Okkonen, olen koulutukseltani yhteisöpedagogi ja liki valmis yhteiskuntatieteiden maisteri, joka valmistuu Tampereen yliopiston nuorisotyön ja nuorisotutkimuksen maisteriohjelmasta tänä talvena. Opintojeni ohella olen tehnyt monipuolisia ohjaajan töitä erilaisten ihmisryhmien parissa: olen toiminut autismin kirjon asiakkaiden, alaikäisten turvapaikanhakijoiden ja lastensuojelulaitoksiin sijoitettujen nuorten parissa.

Olen kokenut ihmissuhdetyön antoisana ja merkityksellisenä, sillä se luo minulle ainutlaatuisia mahdollisuuksia päästä todistamaan erilaisten elämänkulkujen moninaisuutta lähietäisyydeltä. Harmittavan usein auttamistyöhön liittyvät valtasuhteet pääsevät muodostumaan itse työskentelyä tärkeämmiksi, jolloin edellä mainitut kirjavat elämänpolut usein jäävät piiloon tavoitekeskeisyyden taakse. Jälkihuollon perustuessa vapaaehtoisuuteen tätä samaa ei pääse tapahtumaan niin usein, mikä on samalla oikeastaan yksi keskeisimmistä syistä, miksi olen hakeutunut Nuorisokumppaniksi.

Minä, Suvi Kasurinen, olen kulkenut nuorisokumppaniksi lähihoitaja- ja sosionomiopintojen opastamana. Elämän ollessa jatkuvaa oppimista, syvensin viimeksi osaamistani lastensuojelun erikoistumisopinnoissa.  Työtä olen näiden oppien pohjalta tehnyt erikoissairaanhoidossa, vammaispalveluissa sekä lastensuojelun työkentällä lasten, nuorten sekä aikuisten parissa.

Nuorisokumppani -hanke sai minut kiinnostumaan kahden kiinnostavan aiheen ollessa yhdessä - jälkihuolto sekä kehittäminen. Nuorisokumppanuuden koen loistavana mahdollisuutena saada uusi tulokulma edelleen motivoivaan lastensuojelutyöhön.

Meidät on valikoitu työpariksi Nuorisokumppani -hankkeeseen, sillä täydennämme sopivasti toistemme vahvuuksia.

Oivalluksia ja yllättäviä tulokulmia

Olemme yhdessä havainneet, että ikkunat nuorten omiin elämiin löytyvät usein heidän omien mielenkiinnonkohteiden ääreltä. Toisinaan päädymme myös näiden ikkunoiden äärelle yllättävistä tulokulmista.

Yhdenlaisena esimerkkinä edeltävästä voisi käyttää yhtä Nuorisokumppani-työskentelyn aloittanutta Teemua (nimi muutettu). Hän on 23-vuotias nuori mies, joka on ulkoiselta olemukseltaan vetäytyvä ja sosiaalisesti arka. Hän ei myöskään ole tällä hetkellä koulutuksessa, työkokeilussa tai opiskelemassa, ja hän viettää päivänsä suurimmaksi osaksi kotona pelaten videopelejä ja seuraten erilaisia mediasisältöjä. Pinnallisesti tulkittuna videopelaaminen saattaa näyttäytyä hänen elämäntilanteensa ongelmien juurisyynä, mutta hänen harrastustaan koskevan keskustelun myötä kävi ilmi, että hänelle on videopelaamisen kautta muodostunut laaja kansainvälinen sosiaalinen verkosto. Samalla hän kertoi useita tarinoita siitä, miten hän päätyi videopelien digitaalisissa maailmoissa auttamaan täysin tuntemattomia kanssapelaajia, joiden kautta hän on päässyt sisään erilaisiin digitaalisiin videopeliyhteisöihin. Keskustelun edetessä tapaamisilla sosiaalisesti vetäytyvästä nuoresta miehestä kuoriutui lämmin, empaattinen ja digitaalisissa ympäristöissä sosiaalisesti käyttäytyvä nuori.

Tällaiset esimerkit tulevat todennäköisesti olemaan työskentelyssämme arkipäivää, eikä kahta samanlaista tapausta ole ainakaan vielä tullut vastaan. Nuorten tarpeet ovat hyvin yksilöllisiä ja moninaisia, sekä tarve rinnalla kulkevalle ja luotettavalle aikuiselle on monen nuoren kohdalla ilmeisen merkittävä. Tämän roolin saavuttaminen edellyttää meiltä nuorten luottamuksen voittamista. Tehtävä ei ole helppo: se edellyttää meiltä joukon pieniä, liki näkymättömiä osoituksia ja eleitä kunnioituksesta, välittämisestä ja huomioimisesta.

On ilo nähdä, että Danske Bank on osallistunut tällaisen hankkeen rahoittamiseen, mikä tekee meidän työskentelymme mahdolliseksi. Odotamme innolla tulevaa yhteistyötä!

Lue lisää SOS-Lapsikylän Nuorisokumppani-hankkeesta täältä.