Kuntavaalit pidetään koronan aiheuttaman lykkäyksen jälkeen sunnuntaina 13.6. Kuntavaalit ovat viime vuosina kiinnostaneet äänestäjiä vähemmän kuin eduskuntavaalit tai presidentinvaalit, vaikka valtuustoissa päätetään monista tärkeistä asioista. Kaavoitus ja monet muut asumiseen liittyvät asiat päätetään kunnissa, eikä valtakunnan tasolla. Asumisen kalleus on puhuttanut tänä keväänä, sillä asuntojen hintojen nousu ja korkeat vuokrat kasvukeskuksissa tekevät asumisesta kallista ja ensiasunnon hankinnasta mahdotonta monille. Liian vähäinen ja paikoin kallis asuntotuotanto selittää osaltaan asumisen hintavuutta.
Asumiskustannukset ja asumisen viihtyvyys vaikuttavat myös osaavan työvoiman päätöksiin asettua töihin johonkin tiettyyn paikkaan niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla, mikä vaikuttaa mahdollisuuksiin rakentaa hyvinvoivaa yhteiskuntaa.
Rakentamista voidaan edesauttaa kaavoittamalla enemmän maata asuntotuotantoon, rakentamalla asumista tukevaa infrastruktuuria ja tekemällä säätelystä sopivan kevyttä. Esimerkiksi asumiseen liittyvät laadulliset vaatimukset autopaikoista ja esteettömästä liikkumisesta vaikuttavat kustannuksiin. Kuntavaalien alla onkin hyödyllistä katsoa mitä eri puolueiden ohjelmat sanovat asumisen ja rakentamisen teemoista. Blogi kattaa viiden suurimman puolueen ohjelmat.
Kunnallispolitiikkaa tehdään paikallisella tasolla, joten valtakunnallisten vaaliohjelmien lisäksi kannattaa kiinnittää huomio paikallisten ehdokkaiden näkemyksiin ja aikaisempaan äänestyskäyttäytymiseen.
Pääministeripuolue SDP katsoo toimivan kaavoituksen olevan edellytys kohtuuhintaisten kotien rakentamiselle. Tämä onkin totta, mutta ei varsinaisesti mitään uutta. SDP haluaisi lisätä laadukkaita koteja joukkoliikenneyhteyksien varrelle erityisesti kaupungeissa. Hyvät joukkoliikenneyhteydet mahdollistaisivat liikkumisen myös ilman omaa autoa, millä tavoiteltaisiin pienempää ympäristökuormitusta. Samalla kunnille kaivataan aktiivista roolia energiainvestointien rahoituksessa Suomen siirtyessä kohti fossiilitonta taloutta. Taajamien ja lähiöiden peruskorjaaminen ja täydennysrakentaminen nähdään tarpeelliseksi ympäri Suomen. SDP haluaisi jarruttaa asuinalueiden eriytymistä ja eriarvoistumista kaventamalla sosiaalisia eroja sekä panostamalla arjen turvallisuuteen. Lisäksi kaivataan esteettömyyttä edistävää suunnittelua ja kaavoitusta, joka loisi paremmat puitteet ihmisten hyvinvoinnille. SDP:n ohjelmassa näkyy vahva tahto puuttua rakentamiseen ja asumiseen ylhäältä käsin, mikä saattaa nostaa rakennuskustannuksia. Lisäksi on epävarmaa, onko asuinalueiden sosiaalisten erojen kaventaminen kunnallispolitiikassa paras tapa eriarvoisuuden estämiseen, vai pitäisikö kysymystä lähestyä enemmän valtion koulutus- ja työllisyyspolitiikan keinoin.
Hallituspuolue vihreiden mallikunnassa asukkaat voivat osallistua kaupunkisuunnitteluun sekä suunnittelun alussa, että eri vaiheissa niin, että hankkeessa voidaan todella toteuttaa ehdotettuja muutoksia. Vihreässä kaupunkisuunnittelussa sovelletaan kokeilua ja pilotointia. Vaaliohjelman mukaan kokeilut vahvistavat myös kunnan positiivista ja uteliasta imagoa. Ohjelma kuulostaa modernilta yhdistelmältä alhaalta kävin ohjautuvaa suunnittelua ja kokeilukulttuuria, mutta hieman epäselväksi jää sen toteuttamisen helppous etenkin suuremmissa yksiköissä.
Vihreässä 15 minuutin kaupungissa tai muussa taajamassa pyritään kompaktiuteen: palvelut, vapaa-ajan viettopaikat mutta myös lähimetsät ovat kätevästi saavutettavissa pyöräillen, kävellen tai joukkoliikenteellä noin vartissa. Täydennysrakentamiseen panostetaan viheralueet ja kulttuurihistorialliset arvot huomioiden. Vaaliohjelman vihreässä kunnassa keskusta-alueet ovat olohuoneita, jotka tulee suunnitella viihtyisyyden, esteettömyyden ja turvallisuuden ehdoilla. Kaupunkien liikennerakenne on joukkoliikennepainotteinen, mikä tarkoittaa muun muassa laajan kävelykeskustan luomista, autoilun rauhoittamista ja ohjaamista tietyille reiteille. Vihreässä vaaliohjelmassa polttomoottoriautoilua haluttaisiin rajoittaa. Kauppakeskusten sijaan palvelut ja liiketilat tulisi sijoittaa pääosin kadunvarsille rakennusten kivijalkaan. Käytännössä tämä edellyttäisi melko suurta asumistiheyttä kannattaakseen. Vihreiden ohjelman mukaan vähittäiskaupan suuryksiköiden rakentamisen ehdoksi olisi asetettava sijainti toimivan joukkoliikenneverkon varrella. Vihreiden vaaliohjelma heijastelee vahvasti puolueen arvoja ja vähentää onnistuessaan kasvihuonekaasujen päästöjä, mutta se voi maistua karvaalta valinnan vapautta kaipaavalle yksityisautoilevalle omakotiasujalle.
Hallituspuolue keskustan tavoite on tehdä rakentamisesta nykyistä monipuolisempaa. Kuntien pitäisi huolehtia kaavoituksella riittävästä asuntojen ja palveluiden tarjonnasta, jotta asumiskustannukset pysyvät kaikkien maksukyvyn puitteissa. Tämä onkin tarpeellista, mutta pelkkä lisäkaavoittaminen ei tee asumisesta edullista. Keskustan ohjelman mukaan asuntojen kaavoitusta rautateiden varsiin pitää edistää ja suuriin kaupunkeihin tarvitaan uusia asuntoja. Kaavoitus- ja tonttipolitiikalla tulee edistää alueen palvelujen monimuotoisuutta, viihtyisyyttä ja turvallisuutta. Keskusta ei ole kuitenkaan profiloitumassa puhtaasti kasvukeskusten asuntotuotannon edistäjäksi, sillä vaaliohjelmassa peräänkuulutetaan helppoa vapaa-ajan asunnon muuttamista vakituiseksi asunnoksi. Tämä lisäisi maaseudun elinvoimaa ja auttaisi pitämään veropohjaa keskustan kannatusalueilla mökkipaikkakunnilla. Samalla kaivataan lisää etätyömahdollisuuksia, panostuksia teihin ja verkkoyhteyksiin. Tämä sopii ajan henkeen, mutta on kallista toteuttaa julkisin varoin kovin laajassa mittakaavassa.
Oppositiopuolue kokoomus haluaa kaavoituksella pitää huolta siitä, että kunnassa on mahdollisuuksia monenlaiseen asumiseen ja vapaa-ajanviettoon sekä jatkuvasti riittävä määrä yritystontteja. Kokoomus uskoo kaavoituksessa monipuolisuuteen ja asuntotuotannossa markkinaehtoisuuteen. Puolue ei halua tiukkaa ja yksityiskohtaista normitusta rakentamisen suhteen. Viranomaisten lupaprosesseihin halutaan käsittelyaikatakuu, eli jos kuntalaisen tai yrityksen hakemaa lupaa ei käsitellä määräajassa eikä luvan myöntämiselle ole selkeää laillista estettä, lupa myönnetään automaattisesti. Kokoomuksen vaaliohjelman sosiaalipoliittinen tavoite on poistaa asunnottomuus Suomesta. Keinoksi tarjotaan julkisesti tuettujen vuokra-asuntojen suuntaaminen nykyistä voimakkaammin asunnottomille sekä sosiaalityön vahvistaminen. Kokoomus haluaa myös olla autoilijoiden puolue ja näkee oman auton välttämättömyytenä valtaosalle suomalaisista. Kokoomuksen vaaliohjelman tavoite ei ole liikkumisen tai autoilun, vaan päästöjen vähentäminen. Kokoomuksen ohjelma tarjoaa huomattavaa valinnanvapautta kotitalouksille, mutta asumisen ja siihen liittyvän liikkumisen päästöjen vähentämiselle ei esitetä selkeää reittiä.
Oppositiopuolue perussuomalaisten vaaliohjelma korostaa sitä, että Suomi on pitkien etäisyyksien maa, ja valtaosassa maata ei ole mahdollista pärjätä ilman omaa autoa. Perussuomalaisessa rakennuspolitiikassa ei saisi liikaa suosia jotain kulkemisen muotoa ja koetaan, että raideliikenne korostuu autoilun kustannuksella. Perussuomalaiset ilmeisesti hillitsisivät julkista rakentamista, sillä heidän ohjelmansa mukaan moni kunta on velkaannuttanut itsensä kunnantalojen, metrojen, pikaratikkojen ja toriparkkien kaltaisilla rakennusinvestoinneilla. Perussuomalainen ohjelma ei tarjoa selkeää kaupunkikeskusten kasvuvisiota tai vihreää siirtymää, vaan hiljaisesti tukee nykyisen kaltaisen yksityisautoiluun ja hajallaan olevaan asutukseen perustuvan mallin jatkumoa. Asuntotuotantoon ja kaavoittamiseen liittyvät kannanotot jäävät ohjelmatasolla niukoiksi.
