Mahdollisuuksia on enemmän kuin koskaan ennen, sijoittaminen on arkipäiväistynyt ja osansa on varmasti antanut myös vuoden 2020 alusta startannut verotehokas osakesäästötili, jonka avulla jokainen voi hypätä oman elämänsä salkunhoitajaksi. Viime viikolla saatiin lukea jopa kotimaista omistajuutta ja sen vahvistamista pohtineen työryhmän ehdotuksesta, jossa jokaiselle Suomessa syntyvälle lapselle avattaisiin valtion toimesta osakesäästötili 300 euron alkupääomalla. Kyseessä on toki vasta ehdotus, ja takeita sen toteutumiselle ei luonnollisesti ole.

Ajattelin kuitenkin tässä blogissa avata hieman omaa ajatuksenjuoksuani, tilannettani sekä ratkaisujani. Minulla on kaksi lasta, toinen on nyt noin 3,5-vuotias ja toinen täyttää kohta 5 kk. Olenko avannut osakesäästötilin lapsilleni? En. Olenko avannut osakesäästötilin itselleni? Olen.

Miksi näin? Palataan siihen myöhemmin.

Olemme Danske Bankissa tutkineet jo useana vuonna taloudellisen mielenrauhan tasoa pohjoismaissa. Miettikääpä seuraavaa! Tutkimuksen mukaan suomalaisten SUURIN taloudellinen huolenaihe on se, että varaa odottamattomiin menoihin ei ole. Noin 38 % kantaa huolta oman taloutensa valmiudesta odottamattomiin menoihin ja 54 % kertoi olevansa jossain määrin säännöllisesti huolissaan tuloistaan sekä siitä, riittävätkö tulot kattamaan menot. Huolestuttavaa on myös se, että parempi työmarkkina-asema tai korkeammat tulot eivät poista huolestuneisuutta odottamattomista menoista. Mikäli olemme jatkuvasti huolissamme omasta taloudestamme, heijastuu se varmasti myös elämän muille osa-alueille. Maksuhäiriömerkintöjä ja velkakierteessä olevia on enemmän kuin koskaan aikaisemmin, ja lisäksi suomalaisten varallisuus keskittyy usein omaan asuntoon, joka on varsin joustamaton omaisuuserä jatkuvasti muuttuvassa ympäristössä.

Edellä mainitun tutkimuksen sekä sen pohjalta mitä olen lukenut uutisista, seurannut taloutta, keskusteluita ja tavannut asiakkaita kuunnellen heidän tilanteitaan, haasteitaan ja tavoitteitaan vuosien varrella, olen tehnyt havainnon: jos talouden perustukset eivät ole kunnossa, on rakentaminenkin haastavaa, ellei mahdotonta.

Siksi ajattelenkin, että haluan antaa omille lapsilleni tasapainoisen suhtautumisen ja asenteen rahaan, sijoittamiseen ja varallisuuteen. Näen että tällä on myös pitkällä aikavälillä suurempi vaikutus kuin sillä, kuinka suuren osakesalkun pystyn heille luovuttamaan heidän täyttäessään 18 vuotta. Ennen kuin voi rakentaa, täytyy luoda perustukset. Tärkeintä olisi, että huoltajien oma taloudellinen tilanne olisi sellainen, että yllättäviin menoihin on varauduttu, isommat hankinnat pohdittu etukäteen ja huomioitu kun suunnitellaan yhteistä tulevaisuutta. Kerrytä siis ensin säästöjä ja sijoituksia itsellesi niin, että oma arki ei vaarannu pienistä vastoinkäymisistä tai yllättävistä menoista. Tällöin olet todennäköisesti jo oppinut hyödyllisiä käytännön toimia ja hyväksi havaittujen keinojen siirtäminen omille lapsille tapahtuu kuin itsestään. Miten voisimme opettaa rahankäyttöä lapsillemme, jos emme ensin hallitse omaa rahankäyttöämme?

Itselleni sijoittaminen on osa arkista taloudenhoitoa, käytännössä yhtä normaalia kuin laskujen maksaminen. Siihen ei liity Wall Streetin tarunhohtoista tunnelmaa tai viliseviä kurssigraafeja tietokoneen ruudulla.

Totesin että en ole avannut lapsilleni osakesäästötiliä. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö olisi säästänyt lapsilleni, itseasiassa olen säästänyt jopa puolisolleni, joka tälläkin hetkellä on lasten kanssa kotona vanhempainvapaalla. Olen käyttänyt säästämiseen passiivisia indeksirahastoja sekä aktiivisia osakerahastoja, joihin siirrän rahaa säännöllisesti. Itselleni suurin etu on siinä, että näin saan valmiin hajautuksen ja voin säästää pieniäkin summia ilman kaupankäyntikuluja. Sijoittamisessa hienointa on se, että kuka vain voi päästä omistajaksi maailman tunnetuimpiin, suurimpiin ja vaikuttavimpiin yhtiöihin.

Lapselle säästämisessäkin tärkeintä on aloittaminen, aika on sinun ja lapsesi puolella. Kannattaa muistaa myös, että suunnitelma sekä tavoite saattavat muuttua matkan varrella. Tärkeintä on kuitenkin, että aloitat. Tulisiko lapselle sitten säästää osakesäästötilille, rahastoon vai tavalliselle arvo-osuustilille?

Tähän ei ole yksinkertaista vastausta, kaikki riippuu suunnitelmasta. Kuinka paljon on tarkoitus säästää? Miten paljon aion käyttää aikaa sijoitusten seuraamiseen ja hallinnoimiseen? Harvoin löytyy kahta tismalleen samankaltaista perhettä, joissa olisi tismalleen sama elämäntilanne. Tästä johtuen onkin hyvä, että vaihtoehtoja on runsaasti ja jokainen tekee omat ratkaisunsa. Kuten niin moneen muuhunkin asiaan, myös sijoittamiseen pätee viisaus siitä, että kaikkea ei tarvitse osata itse. Kysy neuvoja ja käänny rohkeasti esimerkiksi oman pankkisi puoleen.

Aionko sitten avata joskus lapsilleni osakesäästötilin? Todennäköisesti, sitten kun perustukset ovat kunnossa. Ehkä avaamme osakesäästötilin aikanaan yhdessä ja mietimme, mitä yhtiöitä lapseni haluaa omistaa. Tässähän olisi erinomainen mahdollisuus saada yhteistä tekemistä ja opettaa lasta sijoittamisen saloihin.

Entä jos lapseni ei koskaan innostukaan sijoittamisesta tai osakkeista? Onpahan sitten ainakin rahastoja joissa hajautus ja pitkän aikavälin potentiaali on edelleen tallella.

Kirjoittaja on Danske Bankin varallisuusasiantuntija. 

Blogia ei voida missään tilanteessa pitää arvopaperien myynti- tai ostotarjouksena tai kehotuksena arvopaperi- tai muuhun kaupankäyntiin. Sama koskee myös niitä alueita, joiden laki ei salli tarjousten, kehotusten tai suositusten esittämistä.