Tilastokeskus julkisti tänään ennakkotiedon palkansaajien ansiokehityksestä vuoden kolmannella neljänneksellä. Palkat nousivat keskimäärin 2,4 prosenttia. Tilastoon kohdistuu tavallista enemmän mielenkiintoa myös siksi, että se oli viimeinen puuttuva pala, joka tarvittiin ensi vuoden alussa työeläkkeisiin tehtävien indeksikorotusten laskemiseen. Toinen puuttuva tieto saatiin jo eilen, kun julkistettiin syyskuun inflaatiolukemat. Syyskuussa kuluttajahinnat nousivat vain 0,9 prosenttia. Indeksien laskennassa käytettävä kolmannen neljänneksen keskimääräinen inflaatio jäi sekin hitaaksi eli 1,0 prosenttiin.
Työeläkkeitä korotetaan vuoden 2020 alussa indeksillä, jossa inflaation osuus on 80 prosenttia ja palkkakehityksen 20 prosenttia. Vuosittainen indeksikorotus koskee yli 1,5 miljoonaa eläkeläistä. Maksussa olevat työeläkkeet nousevat ensi vuoden alussa 1,2 prosenttia. Korotus on samaa suuruusluokkaa tai hieman alhaisempi kuin ensi vuodelle ennustettu inflaatio, eli eläkkeiden ostovoimaan ei ole odotettavissa parannusta. Palkansaajien ansiokehitys sen sijaan ylittää hintojen nousun tällä hetkellä melko reippaasti.
Danske Bankin ekonomistin Jukka Appelqvistin mukaan työeläkkeissä keskimääräinen kuukausittainen indeksikorotus tulee olemaan ensi vuonna noin 19 euroa. Korotus on euromääräisesti hieman alhaisempi kuin tänä vuonna. Selityksenä on inflaatiovauhdin pysyminen vaisuna. Jatkossa ennakoimme palkkojen nousun tuovan lievää nousupainetta myös kuluttajahintoihin, mutta historiallisessa vertailussa inflaatio säilynee verkkaisena myös ensi vuonna.
Kansaneläkkeiden ostovoima on viimeisen kolmen vuoden aikana laskenut indeksijäädytyksen seurauksen ja jäänyt jälkeen työeläkkeistä. Tällä kertaa tilanne on päinvastainen: ensi vuoden alussa nostetaan takuueläkettä 50 eurolla ja täyttä kansaneläkettä 34 eurolla. Tasokorotusten lisäksi ei tehdä muita indeksitarkistuksia, eli varsinaista päätösperäistä korotusta on vain inflaation ylittävän nousun osuus.
Keskimääräisen eläkkeen suuruuteen vaikuttavat indeksikorotusten lisäksi eläkkeensaajien joukossa tapahtuvat muutokset. Pitkälti siksi eläkkeet ovatkin nousseet 2000-luvulla selvästi palkkoja enemmän, kun suuria ikäluokkia on jäänyt eläkkeelle. Suurten ikäluokkien eläkkeiden taustalla on usein pitkä ja hyväpalkkainen työura. Pienimmät eläkkeet ovat puolestaan vanhimmilla eläkeläisillä, joiden joukossa on edelleen paljon sellaisia henkilöitä, joiden työura ajoittuu osittain ajalle ennen ansiosidonnaisen eläkejärjestelmän perustamista. Lähivuosina keskimääräisten eläkkeiden ja palkkojen ennustetaan kasvavan likimain samaa tahtia. Eläketason nousua jarruttaa jatkossa enenevässä määrin elinaikakerroin, joka leikkaa tulevien eläkkeiden tasoa elinajan pidentyessä.
Kun henkilö jää ensimmäisen kerran eläkkeelle, lasketaan uuden eläkkeen määrä käyttämällä sellaista indeksiä, joka perustuu pääosin palkkojen kasvuvauhtiin. Tänä vuonna ollaan taas sikäli tavanomaisessa tilanteessa, että palkat nousevat hintoja enemmän. Käytännön seuraus tästä on se, että taloudelliset kannustimet lykätä eläkkeelle jäämistä ensi vuoden puolella ovat huomattavat, koska silloin pääsee nauttimaan lisäkarttuman ja lykkäyskorotuksen päälle vielä vuoden alussa tehtävästä anteliaammasta indeksoinnista. Jos eläkkeelle jää jo joulukuussa, joutuu vuoden alussa tyytymään pienempään työeläkeindeksillä tehtävään korotukseen. Keskimääräisessä alkavassa eläkkeessä ero on tänä vuonna karkeasti 3500 euron luokkaa koko eläkeajalta laskettuna, hieman laskentatavasta riippuen. Summa voi kuulostaa yllättävän suurelta, koska kuukausitasolla euromääräinen ero on vain noin 15 euroa. Täytyy kuitenkin muistaa, että keskimäärin nyt vanhuuseläkkeelle jäävä henkilö saa nauttia eläkepäivistä reippaasti yli 20 vuotta, joten maksettavia kuukausieriä kertyy paljon, ja pienikin ero kertautuu vielä monesti.
Lähteet:
http://tilastokeskus.fi/til/ati/2019/03/ati_2019_03_2019-10-15_tie_001_fi.html
http://tilastokeskus.fi/til/khi/2019/09/khi_2019_09_2019-10-14_tie_001_fi.htm
