Suomalainen yhteiskunta on edelleen poikkeuksellisen tasa-arvoinen, eivätkä lapsen nimiin tehdyt sijoitukset ole hyvän elämän edellytys tai onnistuneen vanhemmuuden mitta. Jos taloudessa on tiukkaa, voi olla järkevämpää sijoittaa lasten tulevaisuuteen mieluummin panostamalla ruokaan, hoivaan ja harrastuksiin - ei osakkeisiin.

Sijoittamisen tarkoitus ei myöskään ole uhrata vanhempien omaa taloutta lasten takia. Ensin kannattaa hoitaa omat säästöpuskurinsa kuntoon. Monessa perheessä on kuitenkin tilanne, jossa vanhempien tai isovanhempien taskujen pohjalle kertyy jo hieman ylimääräistä. Silloin mainio vaihtoehto voi olla siirtää varoja lapsen nimissä tehtäviksi sijoituksiksi. Summan ei tarvitse olla suuri.

1) Lapsella on rahalle käyttöä

”No shit, Sherlock! Toivottavasti tämä ei ole paras argumenttisi.”

Pointti on ilmeinen, mutta ansaitsee silti maininnan. Lapsi saa nimittäin sijoitetut varat omaan käyttöönsä täyttäessään 18 vuotta. Kun nuori on siirtymässä elämässä vaiheeseen, jossa opiskellaan ja käynnistetään itsenäistä elämää, voi tuen tarve olla melkoinen. Myöhemmin esimerkiksi ensiasunnon ostamiseen voidaan kasvukeskuksissa tarvita kohtalaisen isokin pesämuna, eikä ole haitaksi, jos sen kerryttäminen on aloitettu jo vanhempien toimesta.

2) Verokarhu kannustaa

Molemmilla vanhemmilla on oikeus lahjoittaa lapselle verovapaasti 4 999 euroa kolmen vuoden jaksolla. Jos oikein laskin, tarkoittaa se 138 euroa kuukaudessa. Lapsen näkökulmasta verovapaus tuo etua verrattuna siihen, että kaikki sijoitukset olisivat vanhempien nimissä. Tällöin niistä joudutaan myöhemmin maksamaan perintö- tai lahjaveroa. Osakkeiden osingot tosin lasketaan lapselle tuloksi joissakin tulonsiirroissa kuten opintotuessa. Tyypillisesti osinkosummat jäävät kuitenkin reippaasti tulorajojen alapuolelle, ja pieni lisätulo voi olla opiskelijalle hyvinkin tervetullutta. Vaihtoehtoisesti voit käyttää kasvurahastoja tai osakesäästötiliä.

3) Pitkä sijoitushorisontti

Erityisesti pienen lapsen kohdalla on lapselle sijoittamisessa se mainio puoli, että kohteita valitessa voi ottaa reippaasti riskiä sijoitushorisontin ollessa pitkä. Silloin myös tuotto nousee merkittävästi. Eräs hämmentävä havainto on, että tällä hetkellä vanhemmat tyypillisimmin säästävät lapsilleen matalatuottoisten säästötilien avulla, jolloin pitkän sijoitusjakson potentiaali jää suurelta osin hyödyntämättä. Tuhmat vanhemmat!

Lapsen kasvaessa kannattaa riskitasoa pienentää asteittain, jos tarkoituksena on käyttää rahaa pian täysi-ikäiseksi tulemisen jälkeen. Jos tähtäimessä ovat lapsen eläkesäästöt, voi kaasun pitää loppuun saakka pohjassa.

4) Helppoa

Lapselle säästäminen on simppeliä. Voit ostaa lapselle esimerkiksi rahasto-osuuksia, kotimaisia osakkeita tai ETF:iä yhtä helposti kuin itsellesi. Eksoottisempiin sijoituksiin, kuten viputuotteisiin, tarvitaan poikkeuslupa, mutten nyt äkkiseltään keksi, mihin niitä tarvitsisit lapselle säästäessäsi. 

Lapsen varoja ei kuitenkaan saa sotkea omien varojensa kanssa. Vanhempien velvollisuus on nimittäin huolehtia alaikäisten lastensa omaisuudesta. Jos kävisi niin onnellisesti, että lapsen sijoitusten arvo kasvaisi yli 20 000 euroon, tulee niiden hoitamisesta raportoida vuosittain maistraatille.

5) Osa talouskasvatusta

Suoraan lapselle sijoittamisen avulla voi myös innostaa lastaan kiinnostumaan raha-asioiden hoitamisesta. Tämä ei välttämättä ole ollenkaan pöllömpi idea tulevaisuutta ajatellen. Hieman vanhemman lapsen kanssa voi esimerkiksi ajoittain yhdessä hämmästellä sijoitusten arvon kehitystä. Päivittäisestä kurssiheilunnasta ei silti ole järkeä stressata.

Koska kasvattaminen tuli puheeksi, niin todettakoon sekin, että kun pieni palleroinen lopulta täyttää 18 vuotta, ovat hänen nimissään olevat säästöt todella hänen omiaan. Eli lapsi saa tehdä niillä juuri sitä, mikä itsestä parhaalta tuntuu: vaikkapa juhlistaa Suomen jalkapallojoukkueen kisamenestystä tarjoamalla kierroksen kalleinta samppanjaa koko baarille. Ei mitään paineita, mutta kasvatustehtävässä olisi siis hyvä onnistua vähintään kohtalaisesti.