Asuin lukion jälkeen vielä vuoden kotona ja tein töitä, joten rahaa oli mukavasti reissaamiseen, sijoituksiin ja ravintoloihin. Elin aika rennosti ja käytin varojani varmasti paljon myös turhuuksiin. En muista kantaneeni huolta rahasta. Ja miksi olisinkaan, sillä kotona asuessani sain vapautuksen suurimmasta mahdollisesta kuukausittaisesta kuluerästä, siis vuokrasta.

Toista oli, kun muutin Helsinkiin, aloitin opinnot ja tein muutamaa työvuoroa viikossa myymälämyyjänä. Makaronipakettien hintavertailu tuli äkkiä tutuksi ärsyttävän kalliin lähikaupan hyllyväliköissä, kun opintotuki oli kulunut ja seuraava palkka siinsi kahden viikon päässä. Edellä kuvaillusta on säihke kaukana. Kaltaiselleni hetkessä eläjälle oli alkuun haasteellista totutella suunnitteluun niin, että se tapahtuisi ennen kulutusta eikä vasta kulutuksen jälkeen. Ennakointi tuntui tylsältä, mutta ymmärsin sen olevan taloudellisen tasapainon ehto. 

Opiskelijan ei tarvitse luopua kaikesta kivasta, jos on järkevä rahankäyttäjä

Blogeissa ja Instagramissa törmää nykyään aika näyttäviin elämäntyyleihin, joihin kuuluu tuhansien eurojen laukkuja, ulkomaanmatkoja ja hienointa mahdollista elektroniikkaa. Someaika luo nuorille vääristynyttä kuvaa keskivertokuluttajan arjesta. Nuorten ja opiskelijoiden, ja etenkin nuorten opiskelijoiden, tulee pitää pää kylmänä kulutustottumuksia luodessaan. 

Opiskelijana tilanne on valitettavan usein se, että on niin sanotusti matti kukkarossa. Kun asuin vielä kotona, äitini tapasi muistutella minua siitä, että vessapaperikin maksaa. Onnekseni en ole vielä joutunut tilanteeseen, jossa vessapaperiin tai puuroon ei olisi varaa. Enkä tahdokaan. Olen kokenut itselleni sopivimmaksi vaihtoehdoksi opintolainan maltillisen nostamisen ja työnteon. Opintolaina mahdollistaa sen, ettei töitä välttämättä tarvitse tehdä joka kuukausi, jolloin opintoihin keskittyminen on kokonaisvaltaisempaa. Pyrin myös siihen, että säästötililläni on rahaa yllättäviä menoeriä varten.

Myönnän olevani sen verran mukavuudenhaluinen, etten millään haluaisi luopua satunnaisista sushi-illallisista, konserteista tai huulipunistani. Taloustasapainossa opiskelijana kyse onkin sen arvioinnista, mistä on valmis tinkimään ja mistä toisaalta ei ole valmis tinkimään. Minulla on nykyisessä elämäntilanteessani varaa kalarulliin, musiikkielämyksiin ja kosmetiikkaan, koska en tupakoi, osta merkkivaatteita tai käy säännöllisesti kampaajalla. Kaikkea kivaa ja itselle hyvää mieltä tuottavaa ei tarvitse karsia pois, mutta heräteostoksille kannattaa sanoa ei. 

Talousasioissa hyväksi ihmiseksi kasvaminen on elämänmittainen oppipolku

Talousasiat ja niiden hallinta ja ymmärtäminen on elämänmittainen oppipolku. En hyvällä tahdollakaan voi väittää olevani valmis rahankäyttäjä, vaikka sijoitan ja pyrin kuluttaessani kestäviin ratkaisuihin. Ostan edelleen turhia asioita, joita ilman voisin elää. Välillä ostan ratikassa sarjalippuja viikon putkeen, vaikka kuukausikortilla matkustaminen tulisi opiskelijana huomattavasti halvemmaksi. Teen hyvien valintojen lisäksi huonoja valintoja, mutta olen päättänyt olla itselleni armollinen, koska opin jatkuvasti lisää ja ennen kaikkea: minä tahdon oppia jatkuvasti lisää. 

Talousasioissa hyväksi ihmiseksi kasvamisessa ei kannata kiirehtiä liiaksi, mutta siihen pyrkiminen kannattaa aloittaa ajoissa. Tärkeintä on, että elämä ei muutu jatkuvaksi taisteluksi raha-asioiden kanssa. 

Taloudellisen mielenrauhan tavoittelu on jo itsessään askel taloudellista mielenrauhaa kohti. Konkreettiset, pienet teot, kuten tarjousjugurtin ostaminen tyyriimmän rahka-annoksen sijasta, auttavat rakentamaan taloudellisesti varmempaa ja stressittömämpää nykyhetkeä. Hyvinvoivalla ihmisellä on elämässään korkeintaan hallittava määrä stressiä. Hyvinvointiaan voi edistää onnistuneesti, kun pitää itsensä tietoisena omista raha-asioistaan. Ihmeisiin ei tarvitse ryhtyä.

Kirjoittaja on Danske Bankin viestinnän harjoittelija, joka opiskelee kirjallisuutta ja viestintää Helsingin yliopistossa ja teki itse ensimmäiset sijoituksensa veljiensä innoittamana 18-vuotiaana.